Jälleen viisumitoimistossa

Aamusta heti lähdimme viisumitoimistoon uusimaan viisumeita. Mieli oli vähän stressaantunut, saisimmeko uusittua, kun Intia on entisestään tiukentanut viisumikäytäntöjä. Dokumentteja on monta kiloa taas viisuminhakemista varten.

Aamu oli kuuma, kostea ja pilvinen. Ensimmäinen pilvinen päivä yli puoleen vuoteen. Keskustaan ajettaessa huomasimme, että siellähän oli tiellä lätäköitä. Satanut oli siis, mutta vain sillan toisella puolella ei meijän puolella.




Ennen toimiston aukeamista meillä oli piinaavaa odotusta käytävällä olevilla penkeillä. Onneksi olimme ensimmäisinä jonossa, ajatuksena jospa päästäisiin nopeasti ulos täältä, viisumit tietysti kourassa.




Kylläpäs ne taas yrittivät olla hankalia. Nettisivuilla kerrotaan, että viisumia pitää tulla uusimaan aikaisintaan 60. päivää ennen viisumien umpeutumista, mutta kuitenkin viimeistään 15. päivää ennen viisumien vanhentumista. Ennen oli että pitää tulla 15. päivän sisään eli ei liian aikaisin. Virkailijat eivät tienneet moisesta mitään ja sanoivat, että olemme tulleet liian aikaisin uusimaan viisumeita. Onneksi Jukka oli ottanut kopion mukaan nettisivusta, mistä asiasta mainitaan. Virkailijan piti tiedustella tätä pomoltaan. Hyvin kulkee info!! No, se siitä..

Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja saimme viisumit jälleen puoleksi vuodeksi. Voimme lähteä lomalle Suomeen hyvillä mielin. Näimme tuttujakin toimistossa ja mulla meni aika mukavasti siinä kuulumisia jutellessa.



- Posted using BlogPress from my iPhone

Mäkkärissä

Olimme mäkkärissä syömässä ja Joanna sanoi: "Mä haluan mennä ton syliin!" Tästä tietää ettei usein käydä mäkkärissä syömässä! Täytyihän se sitten ikuistaa!



- Posted using BlogPress from my iPhone

Classic cafe

Eilen perjantaina oli tyttöjen koululla vuotuinen Classic Cafe, jossa oppilaat pääsivät esiintymään luokittain sekä pienissä ryhmissä. Joanna pääsi myös esiintymään tanssiesitystä luokkansa kanssa. Reippaasti Joanna hoiti osuutensa ja osoitti jälleen reippautensa. Kyllä me oltiin niin ylpeitä meidän ekaluokkalaisesta. Hyvä Joanna!

Vanhemmat olivat tulleet kannustamaan lapsiaan ja pitämään hauskaa heidän kanssaan. Aamupäivä oli varattu ala-asteelle ja iltapäivä ylä-asteen oppilaille. Tällä kertaa emme päässeet osallistumaan Juliannan osuuteen sillä työt kutsuivat toimistolla. Tänä vuonna ylä-asteen classic cafe oli pienimuotoisempi, jossa oli vain muutama esiintyminen, sillä samana päivänä päättyi raskas koeviikko. Hienosti Julianne selvisi koeviikosta, nyt jäädään jännittämään tuloksia. Hyvä Julianne!

Koulun takapihalle oltiin rakennettu katos jonka alla sitten seurasimme esityksiä. Vaikka istuimme varjossa kuumuus oli todella kovaa. Lapset eivät valittaneet vaan iloitsivat mahdollisuudesta päästä esittämään taitojaan vanhemmilleen ja muille koulutovereilleen. Tämä on perinteisesti koulun viimeinen yhteinen juhla jonka jälkeen koulu valmistautuu kesätauolle. Seuraavan kerran kokoonnutaan kesäkuun puolessa välin luokittain jolloin oppilaille jaetaan todistukset ennen kirmaamista kesälaitumille.

No child labour - ei lapsi työvoimaa

Kyläreissu takana ja taas on täynnä tarmoa ja intoa istua toimistolla. On aina mukavaa käydä monitoroimassa hankekyliä ja päästä juttelemaan kyläläisten kanssa. Matkan varrella poikkesimme lounaalla Bunjab ravintolassa ja heti siinä oven suussa oli kyltti että "no child labour" eli ilmoittavat oikein etuovella, että he eivät käytä lapsityövoimaa. Täällä Intiassa kun asia on nyt noussut kovalla tohinalla julkisuuteen käyttävät useat yritykset sitä markkinointikeinona.

Mennessä vastaavasti pysähdyimme teelle tienvarren paikalliseen ravintolaan. Tuolloin meitä palveli 12 vuotias poika ja hänen 5-vuotias veljensä. Paikan päällä ei ollut ketään muita ja hienosti pojat hoitivat tilauksemme ja saimme teetä juodaksemme. Vaikka teen taisi takahuoneessa keittää joku muu, toivottavasti äiti, pahaa pelkään että kyseessä saattoi olla myös heidän siskonsa?

On kuitenkin hienoa, että täällä ollaan alettu julkisesti puhua lasten oikeuksista ja lapsityövoiman laittomuudesta. Vaikka kaikki tiedämme, että todellisuus on vielä paljon laillisuutta hurjempaa. Hankekylissämmekin lapset ovat olleet aikaisemmin erittäin tärkeä osa perheen toimeentuloa ja niin koko perheen voimin ollaan esimerkiksi kerätty sipuleita pellolla.

Nyt onneksi tilanne kylissä on muuttumassa ja suurin osa lapsista on aloittanut koulun ja pelto- sekä muut työt ovat jääneet taakse. Paljon on kuitenkin Intiassa tehtävä, jotta jokainen voisi elää lapsuutensa oikeutetusti olemalla lapsi!

Arkisia juttuja

Täällä mä istun toimistossa, ropelli pyörii katossa ja vielä ilmastointi laite hurisee ja kukko kiekuu tuossa lähellä ja banaanimies huutaa ohi mennen kelaa, kelaa kelaa… se on hindiä ja tarkoittaa banaania. Heh, helppo muistaa, eikö vain! Tämä meidän toimisto on ihanan rauhallisella paikalla, mutta heti kulman takana onkin sitten jo kauhea kaupunkimainen vilinä, ihmisiä ja autoja ja riksoja menee ristiin rastiin. Ismo (aluepäällikkö) on taas täällä käymässä Sri lankalta. Jukan kanssa palaveeraavat etuhuoneessa. Jotain suunnittelupalaveria pitävät. Minä teen näitä kummilapsityöhön liittyä töitä. Luova tauko on luonollisesti menossa!

 Mulla on kurkku karheena ja muutenkin puolikuntoinen olo, en tiedä johtuuko ilmastointilaitteen liiallisesta käytöstä vai mistä. Työtoverini huomasi äänessäni pientä möreyttä ja alkoi heti tekemään minulle kuumaa suolapitoista juomaa, mitä piti kurluttaa suussa. Nyt on kuuminta aikaa (+42) ja viilennys on tarpeen. Huomaa, että monsuuni on tulossa, tuulet ovat jo nyt painaneet pilviä ja saaste kerrosta pois. Eilen olimme klubilla yhdessä Johannan, Matin ja Aaron kanssa ja hetkessä tuli jopa kaulakorullekin rusketusraidat siinä ristikkoa väsätessä. Ups!  Ei ollut saasteet suojaamassa yhtään. Aurinkovoidekin unohtui laittaa, mut muistan kyllä seuraavan kerran naamakin on yhtä punainen kuin ravulla!

Kätkö löydetty

Sunnuntai päivän ratoksi käytiin keokätsäilemässä. Ensimmäinen puisto oli kiinni, joten jatkettiin matkaa Mumbain pohjois puolelle Sanjay Gandhi National Parkiin. Päivä oli kuuma, mutta onneksi kätkö löytyi helposti. Aikaa meni vain empimiseen uskaltaako sitä lähteä kaikkien niiden kymmenien apinoiden joukkoon kävelemään vai ei?
Julianne ei sitten lopuksi uskaltanut ja tyytyi katselemaan apinoita vain autosta käsin. Sieltä niitä olikin hauska katsella! Mutta onneksi eivät olleet meistä kiinnostuneita! Vesipullot ja rapisevat pussit jätimme autoon! ;)












- Posted using BlogPress from my iPhone

Dressing... To kill

Tänään illalla saimme olla katsomassa teatteriesitystä Juliannen koululla. Yläasteen oppilaat olivat itse käsikirjoittaneet ja suunnitelleet koko spektaakkelin. Oppilaat olivat harjoitelleet näytelmää drama-tunnilla sekä lopuksi myös iltaisin koulun jälkeen. Näytelmässä oli draamaa, komediaa ja kauniita naisia. Täytyy sanoa, että kyllä olivat lahjakkaita, varsinkin intialaista taksikuskia näytellyt poika eläytyi rooliinsa loistavasti. Julianne onnistui myös hienosti omassa pienessä roolissaan ja muutenkin näytelmä oli erinomainen kokemus. Julianne vastasi myös puvustuksesta sekä toimi lava-assistenttina. On hienoa, että koulu antaa oppilaille mahdollisuuden toteuttaa itseään näin näytelmän kautta. Jokaisella oli oma roolinsa näytelmässä, osa näyttämöllä ja osa kulissien takana. Tämä Drama kurssi oli osa koulun opintosuunnitelmaa. Seuraavassa muutama kuva näyttämöltä.

Ja kaikki alkoi lentomatkasta New Yorkista, Mumbaihin...

Taksissa Mumbaista Goalle...

Goa food festivaaleilla...

Sairaalassa....ruoka oli myrkytetty...

Kiitokset ja ablodit kaikille!

Hauskaa vappua!

- Posted using BlogPress from my iPhone

Hyvää viikonloppua!

Hyvää viikonloppua rakkaat sukulaiset ja ystävät sekä muut blogin lukijat!

Minä nautin makean maukkaista mangoista nyt koko viikonlopun sekä koko sen kasvukauden ajan. Mango laatuja on erilaisia ja me pidämme erityisesti laadukkaista makeista alfonso mangoista. :)

Pyöräilyn huumaa

Otin Joannan pyörästä apupyörät pois, kun pyörä kuulemma "kaatuu". Kerroin Joannalle että pyöran kuuluukin kaatua jos sillä ei aja. Siitä se sitten lähti Joannan kova pyörällä ajoharjoittelu. Sitä on nyt menty täällä sisällä pitkin ja poikin. Nyt on jo uskaltautunut ajamaan pyörällä myös ulkona. Tuossa meidän alapihalla on sen verran tilaa, että siitä pikku tyttö kyllä harjoittelee kummasti. Tielle täällä on turha kuvitella lähtevänsä pyöräilemään edes näin vähän varttuneempikin pyöräilijä. Eli meillä tyydytään niin sanottuun sisäpihapyöräilyyn.

Joanna kehittyy hurjaa vauhtia ja uskommekin, että Suomessa hänelle on hommattava fillari, jotta pääsee siellä pyöräilemään oikein vapauden kautta! Pienistä se ilo lähtee! Ne on pieniä asioita, mutta suuria meidän Joannalle.

Kuuma kuin saunassa!

Täällä Intiassa on pitkään ollut jo todella kuivaa ja kuumaa, päivittäin lämpötila kipuaa yli 30 asteen ja mitäköhän se on sitten toukokuussa ennen monsuuni sateita. Näissä olosuhteissa ilmastointilaite on välttämättömyys vähän kuin Suomessa lämpöpatterit talvella. Muutama päivä sitten ilmastointilaite meni rikki makuuhuoneestamme ja nukuimmekin ilman rihmankiertämää. Joanna tokaisisi: "Äiti sähän sulat!" Onneksi seuraavana päivänä soitimme korjaajat, jotka korjasivat nopeasti vian ilmastointilaitteesta. 

Saunaa ei näillä ilmoilla paljon tarvita. Siitä on nyt vuosi, kun muutimme uuteen asuntoon ja jouduimme luopumaan saunasta täällä Mumbaissa. Ei olla kyllä kaivattu, mutta olisihan se mukava ajanviete lauantaisin käydä illalla saunassa. Pari kuukautta vielä niin suuntaamme Suomeen. Pitäisikö sanoa lomalle vai töihin? Ainakin meidän Suomikodin piharemontti odottaa tekijöitään. Olemme nyt sopineet remontin heinäkuun toiselle viikolle. Mahtavaa päästä jälleen lapion varteen ja muutenkin tekemään hommia käsillään. Ja yksi asia on aivan varma: Sauna lämpiää heti ensimmäisenä iltana!!

Kierrätystä

Eilen olin ystäväni kotona kierrätyskirputorilla. Hän oli kutsunut ystäviään koolle pyytäen heitä tuomaan mukanaan hyväkuntoisia vaatteita tai muita asusteita, joita pyöri käyttämättöminä kaapeissa. Vierailu oli hyvin välitön ja nautinkin siitä kun on tilanteita, jonne vain voi mennä ja lähteä ilman mitään suurempia odotuksia tai valmisteluita. Muutenkin idea oli kiva! Itsekin löysin muutaman paidan ja jotain mukavaa myös apulaisellenikin. Ystävät tulivat ja toivat kukin omat tuomisensa, jotka järjesteltiin näkyville niin, että siitä oli helppo jokaisen katsoa mitä oli saatavilla. Toiset kokeilivat, toiset vain tulivat juttelemaan ja toiset vain ottivat ja lähtivät. Itse istuskelin vähän aika tutustuen uusiin ihmisiin, jonka jälkeen katselin läpi kaikki ja lähdin. Vähän jäi harmittamaan yhdet ihanan antiikkisennäköiset korvikset, mutta ensi kerralla parempi tuuri.

Mangoja ja papukaijoja

Ilmat ovat alkaneet lämpenemään ja mangot kypsymään. Ensimmäisiä satoja myydään jo kaduilla, mutta minäpä odottelen, että hinnat vähän laskevat. Hyvää kannattaa odottaa! Meidän tiellä kasvaa yksi villi mangopuu ja sen hedelmät ovat juuri meidän olohuoneen ikkunan kohdalla. On mukava katsella kun papukaijat käyvät oksilla mangoja syömässä.

Papukaijat ovat kauniita lintuja, mutta niiden ääni ei ole mikään mieltäylentävä. Tuossa niitä on toisinaan mukava parvekkeella katsella ja ihastella. Kyllä näyttää mangot maistuvan, joskus roikkuvat mitä ihmeellisimmissä asennoissa syödessään. Joskus nuoret pojat yrittävät tiputella magoja puusta heittelemällä pallolla etelän hetelmiä. Niin on kuitenkin oksat korkealla, että menestys ei ole ollut kovin suurta. Ei taida montaa mangoa kadulle itsestään tipahtaa, niin on kaijoja ja muitakin lintuja puu täynnä aamusta iltaan.

New India?

Intialainen ystäväni julkaisi facebookissa kuvan mikä kertoo paljon Intian kulttuurin muutoksista. Otsikkona oli New India? Joku kommentoi "Ei tuo ole intialaista kulttuuria, tämä uusi nuorisokulttuuri pilaa Intian!" Keskustelua käytiin puolesta ja vastaan. On jännää huomata kuinka moni puolustaa intialaista kulttuuria niin että rakkauden osoitukset on pidettävä salassa. Esimerkiksi pussailu julkisilla paikoilla katsotaan elevan epäsoveliaista käytöstä ja siitä voidaan jopa lain mukaan kirjoittaa sakko.

Jokin aika sitten saimme lukea paikallislehdestä, että eräs nuorimies oli aivan tässä meidän lähellä saanut 1200 rupian eli noin 18€ sakot. Syy sakkoihin oli hänen antama poskisuudelma ystävälleen poistuessaan riksasta. Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut joko jäädä poliisin hoiviin tai maksaa sakko.

Tästä tapauksesta alkoi kova keskustelu, jota edelleen käydään. Länsimaalainen "kulttuuri" ja tavat rantautuvat myös Intiaan halusimme sitä tai emme. Pukeutuminen ja käyttäytyminen muuttuu. Näiden viiden vuoden aikana kun olemme täällä asustelleet muutos on ollut nopeaa. Välillä ihan itsekin säikähtää miten nuoriso pukeutuu. Sarit ja salvarkamit ovat muuttuneet toppeihin ja minihameisiin. Välillä tuntuu, että täällä ollaan paljon trendikkäämpiä kuin esimerkiksi euroopassa.

Totuushan on, että Intiassa vain kasvavissa suurkaupungeissa tavat ja kulttuuri muuttuu, samalla maaseudulla eletään tiukasti vanhojen siveys säädösten ohjaamina.

Mielestämme kaikki tämä muutos ei ole hyvää. Samalla kun pukeutuminen ja monet käyttäytyimiskoodit muuttuu on myös esimerkiksi vanhempien kunnioitus katoamassa. Tämä johtaa moniin vaikeuksiin, jonka seurauksia saamme lukea lehdistä jopa päivittäin.


Intia muuttuu vauhdilla, mutta onko tämä kaikki muutos muutoksen arvoista...

Viikonlopun viettoa

Pitkään aikaan ei olla oltu klubilla, koska ilmat ovat olleet viileät ja altaan vesikin niin kylmää ettei sinne ole viitsinyt mennä! Nyt veden lämpötila oli  26 astetta. Juuri sopivaa! Lauantaina ajelimme molempien harjoittelijoiden kanssa klubille rentoutumaan. Jessellä ja Saijalla alkaa päivät vähenemään, ensi torstaina on lento Suomen kevääseen ja pieni päivitys iholla ennen sitä ei ole pahitteeksi! Päivä oli oikein mukava ja rentouttava! Molemmille meidän tytöistä löytyi kavereita klubilta. Siellä he juoksentelevat ja uivat ympäriinsä.

Emme ole enää jäseniä klubilla, mutta aina löytyy joku hyvä ystävä, joka voi kirjata meidät sisään. :-)

Aaro-poika ja me muut klubille menossa

Auringon palvontaa

- Posted using BlogPress from my iPhone

Lukutoukka

Olimme Joannan vanheimpaitapaamisessa ja siellä opettaja kehotti meitä vanhempia antamaan helppoja kirjoja Joannalle luettavaksi sekä auttamaan lukemisessa, esimerkiksi jos joku sana tuntuu vaikealta niin auttaa häntä sillain suhisuttamalla vaikka ässällä alkavaa sanaa, jolloin Joanna hoksaa sanan.
Koulua on käyty nyt seitsemän kuukautta eikä olla pidetty mitään kiirettä viisivuotiaana tytön lukemaanoppimisessa. Olin yllättynyt kuinka Joanna jo osasi hienosti lukea helppoja kirjoja! Nyt vain siirrytään astetta vaikeampiin, jossa oppii uusia sanoja. Joannalla on nyt kova halu itsellä oppia lukemaan. Ja sitä intoa on nyt käytettävä hyväksi. Opettaja sanoi, että olisi hyvä, että Joanna oppisi lukemaan näin toiselle luokalle siirtyminen olisi helpompaa Joannalle. 







- Posted using BlogPress from my iPhone

Isän muistolle

Mietin usein mikä olikaan se muistolause kukkalaitteessa, jota minä en pystynyt lukemaan, veljeni lopetti kesken ja mieheni jatkoi loppuun.  En muista siitä sanaakaan, mutta muistan, että se oli niin osuva ja kaunis. Se oli veljeni avovaimon valitsema. Isän kuolemasta on nyt tänään tasan seitsemän vuotta.
Muistan kuinka pappikin pyyhki kyyneleitä, kun Julianne tiputti Tarttilan-papalle piirretyn piirrustuksen arkun päälle sen laskun jälkeen. Muistan kuinka meillä oli kaunis muistotilaisuus. Kälyni ja ystäväni lauloivat ja soittivat pianoa siellä kauniisti. Sukulaisia isän työtovereita oli kokoontunut yhteen, sellaisiakin joita en ollut nähnyt moneen vuoteen. Tunnelma oli kaunis. Isän muistolle!

Kylillä

Maisemat ovat upeat, toisenlaiset kuin Mumbaissa. Todella kuivaa on!
Vielä ollaan menossa kuivempaa kohti. Kyläläisten vesilähteet ehtyy ja elämä hankaloituu. Vettä on satanut viimeksi lokakuussa. Matkallamme tänään näimme useita metsäpaloja. Kuivuus on maaseudulla asuville todella raskasta aikaa!





Tässä ollaan menossa kohdekylään. Tie joka vie kyään on periaatteessa käyttökelvoton ja sitä ei voi käyttää. Tämä on kyläläisten karjavankkureilla raivaama väylä metsän halki lähimmälle asfalttipäällysteiselle tielle!





Vanha kivi kaivo on miltein kuiva ja seuraavalle vesilähteelle matkaa on reilu 5km ja periaatteessa tietä ei ole joten matkaa taitetaan vankkureilla läpi peltojen ja metsän. Kylässä on yksi porakaivo käsipumpulla mutta sen tuotto riittää hädin tuskin viidelle perheelle päivässä.





Tänään kävin vierailulla kumppanimme lastenkodilla. Vessat ovat kovasti huonossa kunnossa. Tarkoituksena olisi saada nämä veskit kunnostettua hivenen parempaan kuntoon.

Matkaajat

Matkaajat saapuivat Mumbaihin. Jukka oli jälleen neljän päivän kyläkäynnillä. Ja yhdessä harjoittelijoiden kanssa lensivät Nagpurista tänään kotiin. Jesse ja Saija ovat olleet hyvänä apuna kylillä, jossa he viettivät 5 pitkää viikkoa. Ei pelkästään bambu jutuissa hyvänä apuna vaan muutenkin! Kiitos heille!




Laukkuja odotellessa.




-Posted using BlogPress from my iPhone

Mumbain posti

Tulen lapsia viemästä kouluun ja pysähdyn postiin. Ihanasti aamuaurinko valaisee tuota kurjan näköistä rakennusta ja kirkkaan punaisia postilaatikoita. Ystäväni sanontaa lainaten "Jos ei postiks tietäis niin kyllä navetaks luulis!"

Täältä lähtee kortit ja paketit meiltä sinne Suomeen. Mitä olen tähän asti lähettänyt niin on mennyt mukavasti perille! Toivottavasti tänään lähettämäni paketit myös! :)






- Posted using BlogPress from my iPhone

Pellejä Mumbaissa

Tänään Joannan koululla oli Saksasta asti tullut pelle kaverukset. Pellejen nimet olivat hauskasti Intialasittain Masala (intialainen mauste), Chai (hindiä ja tarkoittaa teetä), Chapatti (intialaista "leipää") ja Pepita Von jotain. En muista oli niin pitkä nimi.

Pellet näyttelivät tosi hauskasti. Soittivat, lauloivat ja temppuilivat monipuolisesti yli tunnin ajan. Ilmeet olivat myös mainiot! Ja lapset jaksoivat katsoa tätä hienosti!

Ennen kuin ohjelmanumero alkoi kerääntyi joukko vähäosaisia lapsia ympärilleni. Tämä koulu tekee yhteistyötä heidän kanssaan. Kyselivät nimeäni ja pyysivät että ottaisin kuvia heistä. Heille laitettiin väriä kasvoihin Holin (mikä on Holi Klik) kunniaksi ja halusivat nähdä nuo värit kasvoillaan. Lapset halusivat myös ottaa kuvia, kavereistaan ja pääsimpä minäkin kuvaan mukaan. Koululta kuvia alla.

Sukulaisia Suomesta

Isäni puolelta tätini Anja ja veljentyttäreni Linnea piipahti käymään meillä täällä Intiassa.
Ihmeissään täällä olivat väenpaljoudesta, sekä kauhuissaan kädettömistä tai jalattomista kerjäläisistä.

Aika kului kuin siivillä kun kiertelimme vähän kaupunkia ja ihmettelimme kaupungin vilskettä. Muutamana päivänä pääsimme meidän klubille auringonottoon ja uimaan. Linnealla ja tytöillä oli hauskaa temmeltäessä, hyppiessä ja laskiessa mäkeä uima-altaaseen. Tällä välin Anja sai nauttia aurikokylvystä.

Alhaalla kuva Joannasta joka nauttii tuliaiskarkeista, piirtää, leikkii koiralla ja katselee lastenohjelmia ja kaikkea tätä tekee yhtäaikaa.




Mukavaa oli yhdessä, juttua riitti. Saimme muistella menneitä ja kysellä Suomikuulumisia. Onneksemme vieraamme saivat olla terveinä eikä mitään vatsavaivoja ilmaantunut. Lienekkö maitohappobakteeripillereillä osuutta asiaan ;-)




Ehdimme myös piipahtamaan muutamissa paikallisissa nähtävyyksissä. Alakuvassa olemme pikavisiitillä eräässä temppelissä. No, tulipahan sekin nyt nähtyä.

Kiitokset vielä Anjalle ja Linnealle vierailustanne täällä Intian ihmemaassa!