Kyläilemässä

Tuossa jokin aika sitten saimme olla kyläilemässä Etelä-Korealaisten ystäviemme luona. Heidän Juni poika on Juliannen luokalla. Niin kuin yleensä aika kului aikuisilla hyvän aterian ja rupattelun yhteydessä lasten leikkiessä. XBox oli päivän sana lapsilla. Liiketunnistimella toimiva peli toi asuntoon naurua ja vilskettä ja vipinää.

Julianna ja Jun pelaamassa

Tässä ylä kuvassa on jotakin ihmeellistä. Masiinahan näyttää näin suomalaisen silmään ihan arkkupakastimelta mutta kuinka ollakaan vehje on "kimutsi-kaappi". Koreassa suurta herkkua oleva Kimutsi valmistuu kätevästi tässä vehkeessä. Kimutsi on myös maailmalla tunnettu. Japanissakin suurta suosiota niittävä lisuke on suuressa suosiossa. Ainakin kimutsi raamen, se suussa sulava herkku...aaaah.

Kimin perhe on mukava ja välitön perhe ja onkin ikävää, että hekin siistyvät sitten vuoden päästä takaisin kotimaahan. Täytyy nyt ottaa ystävyydestä kaikki irti.

Kukkien myyjä

Joka lauantaiaamu soi ovikello ja tämä sama kukkien myyjä tulee ovellemme myymään kukkia. Näin kätevästi saan ikebana kukat. Alkuun ostimme suuren määrän kukkia ja myyjä olikin iloinen. Niin sitten ikebana harrastuksen alkaessa laski kukkien määrä vähintään puoleen, mutta kukka sommittelujen kauneus tuplaantui. Kukkaset ovat mukavan halpoja, viime kerrallakin hyteis-summa oli noin 1,5 eurao.

Viisumin hakuprosessi

Jälleen on meidän viisumien uusimisen aika. Joka vuosi tarvii olla erilainen lappu viisumeita varten. Vaihtelu virkistää, sanotaan. Intia on tehnyt kyllä varsin hankalaksi viisumien hakemisen. Tiedot ovat netissä, joten tarkkaavainen täytyy olla mikä uusi paperi pitää olla. Alla näette kuinka paljon todistuksia, kirjettä ja sitä sun tätä tarvii olla tällä kertaa. Maanantaina suuntaamme aamusta koko perhe FRRO:hon eli ulkomaalaisten viisumihakutoimistoon.

Tänään oli päivä jolloin lähdimme hakemaan viisumeita FRRO:sta. Aikaisin aamulla lähdimme ajelemaan keskustaan, halusimme olla ensimmäisiä jonossa. Minä ja lapset odotimme autossa kun Jukka ja Samraj jonottivat sisäänpääsyä. Lapset pelasivat DS:ää, minä kuuntelin musiikkia ja luin kirjaa. Pidän tositapahtumiin perustuvista kirjoista. Tämä kirja jota luen on Anna-Leena Härkösen kirjoittama kirja Loppuunkäsitelty. Kiinnostuin siitä, kun katselin tv:stä Linnantähtiä ja siellä Anne-Leena mainitsi siitä kirjasta. Löysin sen sit jälkeenpäin meidän kirjastosta toimistolta, joku oli sen sinne lahjoittanut.

Jukka soittaa mulle autoon, että voitte tulla. Samraj odottaa meitä. Jukka on mennyt jo edeltä yläkertaan, Istui penkillä ensimmäisenä jonossa niin kuin piti. Tästä on tullut jo niin rutiini juttu meille. Jatkan lukemista ja musiikin kuuntelua, lapset jatkavat myös pelaamista.

Pian on ensimmäisen asiakkaan vuoro (eli meidän) näyttää tiskillä papereita. Onneksi paperit on kunnossa eikä mitään puutu, pääsemme seuraavaan huoneeseen, jossa istahdamme sohvalle ja jatkamme samaa touhua. Huoneessa on kyllä ilmastointi, mutta huomaan, että ne ovat ihan tehottomia. Lämmin tulee. Huoneessa on tummaihoisia miehiä odottamassa ja Julianne kysyy: "Miks noi on jo täällä odottamassa?" Sanon: "En tiedä, kun en tiedä miten tämä homma täällä oikein menee!" Mutta ovat täällä samoilla asioilla kuin mekin. Jukka menee suoraan tietokoneelle ja syöttää kaikkien meidän neljän tiedot koneelle, siinä menee tovi. Sen saatuaan valmiiksi, hän menee toiseen huoneeseen virkalijoiden luokse papereidensa kanssa.

Istumme pehmeällä sohvalla. Syömme välillä sipsejä ja juomme kokista pitääksemme nälän loitolla. Porukkaa alkaa tulla huoneeseen enemmän ja enemmän, huomaan katsovani jokaista joka avaa oven ja astuu sisään huoneeseen. Jokaisella hiukan huolestunut tai miettelijäs ilme kasvoilla. Ihmisiä on kaikennäköisiä, kokoisia ja värisiä. Lasken nopeasti huoneessa olevat ja kurkkaan toisella silmällä taas sisääntulevia, ihmisiä on noin 35 kpl.

Jukka käy välillä pyytämässä minulta allekirjoitusta johonnkin paperiin. Nyt ymmärtää Juliannekin miksi meidän täytyy olla mukana vaikka virkailijat eivät meitä näe, allekirjoitus on annettava. Eilen Julianne kyseenalaisti: "Miks meidän pitää mennä sinne taas vaan istumaan?"

Jatkan musiikin kuuntelua, tytöt pelaamista, Joanna välillä värittää värityskijaakin. Odotamme odotamme...Tytöt osaavat kyllä kiltisti odottaa!

Vihdoin Jukka tulee ja sanoo: "Okei, mennään!" Kaikki on ohi ja kaikki meni niin kuin piti, ei ongelmia, ei lisää papereita tarvinnut toimittaa. Leimaa ei saatu passeihin. Viisumileimoja Jukka menee hakemaan päivällä uudelleen. Ainakin nyt näyttäisi kaiken olevan kunnossa ja saamme jälleen vuoden viisumit.

Jukka palasi juuri viisumitoimistosta hymy huulillaan. Niin siitä jälleen kävi että saatiin kuin saatiinkin uudet viisumit vuodeksi eteenpäin. Nyt alkaa sitten todellinen suomiloman odotus.... Sitä ennen vielä yhtä sun toista.

Taidetta seinille ja ilmaan

Juliannen koulun seinät saavat uuden maalauksen lasten käsistä. Jokaiselle luokalle, sekä lapselle on oma alueensa ja paikkansa mihin saa toteuttaa itseään. Julianne ja Lea maalaavat koulun seinään lentokoneen ja heidät itsensä sinne istumaan. Myös liput ovat heidän luokan tekeleitä. Lapsille on tärkeää mistä maasta he ovat kotoisin.

Myös jokainen lapsi saa toteututtaa esiintumistaitojaan tässä koulussa. Eilen oli viidennen ja kuudennenluokan vuoro esiintyä. Ja vanhemmat oltiin kutsuttu mukaan katsomaan. On ihana seurata kuinka Julianne saa vuosi vuodelta itsevarmuutta lisää. Kukaan ei naura kenellekään. Johtuuko se sitten siitä, sillä kaikki lapset joutuvat samaan tilanteeseen "mokaamaan" itsensä ja he tietävät miltä esiintyminen tuntuu. Pääasia että yhdessä oppiminen ja kasvaminen on mukavaa.

vielä keskeneräinen lentokone

vitos ja kutos luokka

Tässä ajellaan "pyörällä"

jokaisella oma repliikki

Jumalia joka lähtöön!

Aivan tässä meidän lähellä on tienpätkä mikä aikaisemmin toimi ns. kaatopaikkana ja jossa haisi voimakkaasti virtsa. No nyt on lähialueen asukkaat saaneet tarpeekseen ja alue on siisteytynyt. Toisinkuin suomessa oltaisiin paikka siivottu ja tie kunnostettu Intiassa homma hoidetaan vähän toiseen tapaan.

Kuvassa varmasti näette "kauniin" juuri maalatun muurin sekä reippaan oloisen miehen istumassa muovipenkillä. Kuten tarkkasilmäinen huomaa muuriin on kiinnitetty joitakin kumman kaakeleita. Kaakelit edustavat sen tuhannen sorti jumalia, on sinne Jeesuskin päässyt mukaan. Niin kummallista kuin se onkin Intialaiset kunnioittavat kaikkea "pyhää" ja näin ollen tälläkin tien pätkällä on turvauduttu jumalien apuun.

Hommahan toimii niin että näitä "jumala kaakeleita" kiinnitetään sinne ja tänne sillä seurauksella että ihmiset eivät enään kuseksi näillä nurkilla. Uskomatonta mutta totta. Jotta saataisiin mahdollisimman hyvä tulos on paikalle palkattu vartia, joka viettää päivät pitkät istuskellen muovituolillaan varmistaen, että roskia ei tälle tienpätkälle heitellä ja että "kepin" heiluttajat suorittavat pussinsa (lue virtsarakko) tyhjennyksen jonnekin muualle.

No nyt on kaikki tyytyväisiä ja naapurusto iloisia, että paikka pysyy siistinä. Että sillälailla...

Jukka

Synttäri huipentuma!

Eilinen Jukan syntymäpäivä huipentui ystävämme konsertiin, joka oli Phoenix ostoskeskuksessa olevassa komedia teatterissa. Samira ja Rahul jotka ovat Intialaisia ystäviämme olivat meidät sinne kutsuneet. Pääsimme kutsuvieraina sisään ilmaiseksi ;-)

Ilta kului siivillä ja jouduimmekin lähtemään ennen konsertin loppua. Mutta saimme kokea hienon sekoituksen intialaista ja länsimaalaista musiikkia, kun Josef lauloi ja tablat paukkuivat taustalla. Erityisesti kuitenkin jäi mieleen Samiran hindinkieliset kappaleet. Samira on kyllä upea laulaja ja varsinkin intialainen laulutyyli on hänelle omiaan.

Samira esiintyi upeasti laulaen hindiksi

Jukka nautti illasta, musa oli niin hyvää!

Lavalla nähtiin siis Josef Alvares, joka on yksi erittäin arvostettuja muusikoita täällä Intiassa. Koko Bändi oli aivan loistava ja taitoa kavereilla oli suunnattomasti. Jukan silmiin tällä kertaa ykköseksi nousi kitaristi, joka oli mielettömän taitava!

Tästä linkistä voitte kuunnella vähän mitä oli tiedossa: Klikkaa tätä!

Naistenpäivä

Naistenpäivän kunniaksi me naiset käytiin kampaajalla. No, osittain oli meillä muukin syy. Juliannella on huomenna koulun valokuvaus eikä hiuksissa ole oikein mitään mallia, koska mä olen niitä leikellyt ja on aikas paksutkin. Ilma kun alkaa vain lämpeneen niin on hyvä vähän ohentaa. Joannalla taas on hiukset kasvanut eikä leikattu ole kertaakaan, joten piti napsasta kuivat hiukset pois niin on helpompi kammata. Minä vain olin kampaajalla, mutta mitään ei leikattu. Leikkaan vasta Suomessa lempi kampaajallani. Asifin omistaja oli paikalla ja sain ilmaiseksi kampaamon alennuskortin. Joka kerta kun käyn saan 20% alennuksen. Leikkaus on yleensä 20€ ja saan siitä nyt vielä alennuksen.

Tytöt näyttivän nauttivan kampaamotuolissa istumisesta.

Sitten lopuksi Joannan toivomuksesta palasimme kotiin riksalla tukka hulmuten.

Jukka täytti vuosia

Meidän harjoittelijat olivat järjestäneet Jukalle yllätyksen tänä aamuna, kun saavuimme toimistolle. Paljon onnea laulu raikui kitaran säestyksellä, kun avasimme oven. Toimisto oli koristeltu ilmapalloin ja kynttilät paloivat. Totaalisesti osasivat kyllä yllättää!

Lahjaksi Jukka sai oman näköisensä kookoksen!  Jolla oli silmalasit niin kuin Jukalla ja tietysti hattu. :) Hauska!

Harjoittelijat olivat ostaneet vaniljakakun ja päällystäneet sen nutellalla. Oikein hyvää oli!
Lopuksi leikimme vielä tuolileikkiä. Meitä ei tarvinnut paljon houkutella, mutta muita ujostutti, mutta loppu peleissä hauskaa oli.

Vieraita...

...Tai ei Pasia voi vieraaksi kutsua. Pasi tuli Sri lankalta pitämään johtajuuskoulutusta tänne Mumbaihin ja viettää aikaa täällä meillä pari viikkoa. Mukavaa vaihtelua tähän meidän arkeen!

Tuparit

Intialaiset ystävämme kutsuivat itse itsensä meille tupareihin ja tosi pienellä varoitusajalla. Toivat raa´an kanan mukanaan ja grillasivat sen meidän uunissa. Tietävät jo, ettei meille voi kovin myöhään tulla, joten illallinen syötiin ihan inhimilliseen aikaan. Rahul on kyllä taitava kokki ja jälleen ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi sekä seura oli mieleistä.