Kaksi viimeistä postausta kirjoitin jo kotona Mumbaissa. Loma meni nopeasti ja saimme paljon aikaiseksi sekä saimme viettää aikaa rakkaittemme kanssa. Olen tässä miettinyt minkä takia kirjoittelen tähän blogiin näitä
juttuja. En ole edes mikään hyvä kirjoittaja enkä mikään hyvä kuvaaja.
Olemme jo monena vuonna printanneet blogimme kirjaksi, joten tämä toimii
meillä myös päiväkirjana joka jää muistoksi sitten lapsille. Niin ja
onhan niitä kirjoja sitten mukava itsekin lueskella ;-)
Luonnollisesti haluamme blogimme kautta pitää yhteyttä etenkin sukulaisiin, mutta myös kaikkiin rakkaisiin ystäviin ympäri maailmaa. Juttuja tulee siis niin meidän kotoisesta arjesta kuin työmme iloista ja haasteista. Viiden vuoden jälkeen ei niin keksi enää kirjoiteltavaa täältä Intian ihmemaasta. Toki yritän niitäkin laittaa.
Nyt olemme siis jälleen takaisin kotoisassa Mumbaissa. Tytöillä alkaa koulu huomenna maanantaina oikein toden teolla. Julianne sai iloisia uutisia saapuessamme tänne kotiin. Lea hänen entinen luokkatoverinsa täällä Mumbaissa on muuttanut takaisin. Eli nyt Julianne ei ole enää ainoa tyttö luokallaan. Joanna halusi mennä kouluun jo perjantaina ja oli täynnä intoa ja iloa. Tokaluokkalainen oli myös saanut luokalleen muutaman uuden oppilaan.
Monsuunisateet täällä Intiassa ovat jääneet hyvin vähäisiksi ja täällä Mumbaissakin sadetta on tullut vain 40% tarvittavasta vuotuisesta sateesta. Paikalliset toivovat, että sateet vielä toisi helpotusta tilanteeseen. Jos sadetta ei tule voi tilanne olla helmi- maaliskuussa todella paha ja veden puute valtaisa. Suurimpaan hätään joutuvat luonnollisesti maaseudulla asuvat köyhät kyläläiset, sillä he ovat täysin omien kaivojensa varassa josta jo hyvinäkin sadevuosina loppuu vesi, kun pohjavedet laskee. Voi olla, että myös täällä Mumbaissa alkaa vielä rajumpi veden säännöstely. Veden säännöstely on täällä jatkuvaa. Slummeissa vettä saadaan usein vain 15-30min päivässä, joka tarkoittaisi tällä sademäärällä, että slummien tilanne pahenee entisestään.
Iloisella mielellä ollaan ja olemme iloisia, että olemme jälleen kotona Mumbaissa. Huomenna alkaa arki myös meillä aikuisilla, kun alamme purkamaan todenteolla sähköposteja yms. Toimisomme on kylläkin kiinni sillä täällä vietetään muslimien vuotuista Eid paaston päätösjuhlaa, joka kestää usein kolme päivää. Syksy on täällä Intiassa festivaalien aikaa kun niin katoliset, hindut kuin muslimitkin juhlivat omia uskonnollisia juhliaan.
Luonnollisesti haluamme blogimme kautta pitää yhteyttä etenkin sukulaisiin, mutta myös kaikkiin rakkaisiin ystäviin ympäri maailmaa. Juttuja tulee siis niin meidän kotoisesta arjesta kuin työmme iloista ja haasteista. Viiden vuoden jälkeen ei niin keksi enää kirjoiteltavaa täältä Intian ihmemaasta. Toki yritän niitäkin laittaa.
Nyt olemme siis jälleen takaisin kotoisassa Mumbaissa. Tytöillä alkaa koulu huomenna maanantaina oikein toden teolla. Julianne sai iloisia uutisia saapuessamme tänne kotiin. Lea hänen entinen luokkatoverinsa täällä Mumbaissa on muuttanut takaisin. Eli nyt Julianne ei ole enää ainoa tyttö luokallaan. Joanna halusi mennä kouluun jo perjantaina ja oli täynnä intoa ja iloa. Tokaluokkalainen oli myös saanut luokalleen muutaman uuden oppilaan.
Monsuunisateet täällä Intiassa ovat jääneet hyvin vähäisiksi ja täällä Mumbaissakin sadetta on tullut vain 40% tarvittavasta vuotuisesta sateesta. Paikalliset toivovat, että sateet vielä toisi helpotusta tilanteeseen. Jos sadetta ei tule voi tilanne olla helmi- maaliskuussa todella paha ja veden puute valtaisa. Suurimpaan hätään joutuvat luonnollisesti maaseudulla asuvat köyhät kyläläiset, sillä he ovat täysin omien kaivojensa varassa josta jo hyvinäkin sadevuosina loppuu vesi, kun pohjavedet laskee. Voi olla, että myös täällä Mumbaissa alkaa vielä rajumpi veden säännöstely. Veden säännöstely on täällä jatkuvaa. Slummeissa vettä saadaan usein vain 15-30min päivässä, joka tarkoittaisi tällä sademäärällä, että slummien tilanne pahenee entisestään.
Iloisella mielellä ollaan ja olemme iloisia, että olemme jälleen kotona Mumbaissa. Huomenna alkaa arki myös meillä aikuisilla, kun alamme purkamaan todenteolla sähköposteja yms. Toimisomme on kylläkin kiinni sillä täällä vietetään muslimien vuotuista Eid paaston päätösjuhlaa, joka kestää usein kolme päivää. Syksy on täällä Intiassa festivaalien aikaa kun niin katoliset, hindut kuin muslimitkin juhlivat omia uskonnollisia juhliaan.
