Ei näy eikä kuulu

Olen jo pitkään halunnut keittiön tuoleihini sellaiset pehmustetut päälliset. Niissä on ikävä istua, kun nahka jää niihin kiinni tai kun nousee penkistä siinä kohdalla on hiestä johtuva vesilammikko.

Itsellä ei ole ollut viitteliäisyyttä alkaa ompelemaan ja yksi ompelija otti liian paljon ompelemisesta ja kun kolmas löytyi niin valmista ei tahdo tulla sitten millään. Kävin ostamassa kankaan ja vein sen tälle kolmannelle ompelijalle jo ennen joulua. Kun olen ohi ajellut olen huikannut, että joko penkin päälliset ovat valmiit? Kolme kertaa hän on sanonut, että huomenna hän tuo ne minulle. Eipä ole näkynyt, eikä kuulunut.

Näillä paikallisilla on sellainen tapa, että jos ne ei osaa tehdä tai ei ole halua tehdä ne jättää tekemättä. Vaikka asiakas kysyisi monta kertaa aina on selityksenä huomenna tai ylihuomenna. Kunnes sitten on aika hakea kangas tai jokin muu kotiin eikä ole ollenkaan pahoillaan vaikka asiakas menee jollekin muulle ompelijalle sillä asiakkaita riittää. Miks ei voi vain sanoa, että "en osaa, vie jollekin muulle ompelijalle?" Vähän ihmetyttää, olen jo tottunut, mutta ehkä nyt vasta huomannut sen yleiseksi asiaksi täällä Intialaisissa. Intialaisten on vaikea sanoa anteeksi tai on vaikea olla väärässä. Jos he ovat väärässä he syyttävät siitä muita.

Tänään hain sitten kankaan takaisin itselleni eikä siihen oltu edes koskettu! Taisi olla liian vaikea toteuttaa haluamaani! Kangas oli viikattu samallalailla kuin olin sen ostanut kangaskaupasta. Anteeksi sanaa ei kuulunut. Kysyi vain mitä haluaisin heidän tekevän kankaasta? Kehtaskin! Ehkä nyt kuitenkin maksan vähän enemmän niin saan ainakin haluamani tai sitten oottelen omaa inspistä!

Jesse ja Saija muuttivat taloon

Harjoittelijat Jesse ja Saija ovat olleet täällä Intiassa nyt lokakuusta lähtien. Aika kulkee tosi nopeasti. Justhan me pidettiin heidän tupareitaan! No, tekemistä kun on, niin ihmekös tuo!

Nyt Jesse ja Saija muuttivat meille asumaan aluksi pariksi viikoksi. Joannan huone on kovassa käytössä, kun vierashuonetta ei erikseen ole. Tämän jälkeen he muuttavat Yavatmalin kyläalueelle kuukaudeksi, opettamaan/kehittämään kyläläisille bambukäsitöitä. Ovat tehneet ahkerasti esivalmistelutöitä ennen tätä sekä Saija myös ompelutöitä. Sieltä kun palaavat tulevat meille vielä toiseksi kahdeksi viikoksi ennen kuin lentävät takaisin Suomeen.

Tänään Jukka lähti kolmeksi päiväksi harjoittelijoiden kanssa Ahmednagarin kyläalueille, avaamaan ompeluluokkia. Saija on ommellut sinne näyttävät mallikansiot. Kaksi paikallista tyttöä, jotka ovat käyneet koulutuksen alkavat opettamaan muita kyläläisiä. Ensin varmaan tekevät omiin tarpeisiin ja myöhemmin ompelevat maksusta muille. Näin saavat elantoa perheelleen.

Ensiviikolla seuraavat harjoittelijat saapuvat, siksi Jesse ja Saija tulevat meille asumaan. Kyllä sopu tilaa antaa! Meillä on aina avoimet ovet! Ystävät ja kaverit ovat aina tervetulleita! Ihan vaikka ilmoittamatta!

Vuoristoradassa

Lauantaina olimme lasten kanssa yhdessä Infiniti nimisessä ostoskeskuksessa noin tunnin ajomatkan päässä meiltä, jossa oli pienimuotoinen huvipuisto siellä sisällä, ylimmäisessä kerroksessa. Siellä oli mm. vuoristorata, jossa mentiin pääalaspäin ja vapaapudotus, joka otti kivasti mahanpohjasta sekä paljon muita laitteita myös Joannalle. Jukka ei ole mikään hurjapää, joten minä menin sitten Juliannen kanssa laitteisiin sillä välin Jukka oli Joannan kanssa toisissa laitteissa. En minäkään koe enää olevani hurjapää, mutta ei ne pahoja olleet.

Alueelle ostettiin kortti, jonne ladattiin rahaa. Laitteisiin pääsi pyyhkäisemällä korttia kortinlukijassa. Samalla näki kuinka paljon laite maksoi ja kuinka paljon on vielä kortilla rahaa jäljellä. Laitteiden kerta maksu oli noin pari euroa. Siellä ei ollut paljon porukkaa eikä tarvinnut jonotella laitteisiin. Luulisin, että iltaisin porukkaa on enemmän.




















Hauskaa oli!!


Posted using my iPhone.

Uutta ilmettä Joannan huoneeseen

Muuton jälkeen Joannan huone on ollut vähän keskeneräinen. Onneks Saija on ollut apuna niin pääsin hyvin alkuun siinä. Saija opetti minulle myös pyöreän maton virkkausta. Ensimmäiseksi matoksi tuli aikas hyvä! Vaikea oli lisätä silmukoita sopivasti, että matto säilyy tasaisena eikä ala kupruilla. Sain tänään maton valmiiksi, siitä tuli 95cm:ä halkaisijaltaan. Sain inspiksen myös kaapin maalaamiseen ja tuli sitä vessaan ommeltua verhokin odotellessa maalin kuivumista. Maalit kuivuu edelleen...

Joanna tykkkää pinkistä!

Naapurimme pojan kuntosalin avajaiset

Tänään saimme piipahtaa naapurimme pojan kuntosalin avajaisissa. Kovasti hän houkuttelee Jukkaa sinne ja miksikäs ei. Ainakin juoksumatto oli Jukan mieleen ja kovasti yrittivät innoittaa myös Crossfit-ohjelmaan mukaan, mutta taitaa olla Jukka-pojalle vähän liian raju homma. Katsotaan...














Kuntosalin nimeksi tuli FreeStyle fitness ja paikan suunnittelijana on toiminut pojan äiti. Hieno oli paikka ja vähän puhuivat että aloittaisivat myös Zumban tulevaisuudessa!



Posted using my iPhone.

Kehitysyhteisyöstä lehtien palstoille

Viime perjantaina saimme kunnian olla niin sanotusti oppaana eräälle toimittajalle sekä hänen valokuvaajalleen. He olivat tulleet Intiaan tekemään juttuja monen moisesta aiheesta. Intialaisesta ruuasta, elämästä kylillä, Mumbain slummihankkeesta, ja monesta muusta. Itse saimme opastaa heitä täällä Mumbaissa slummivierailulla. Täältä heidän matkansa jatkuikin sitten kohti pohjoista ja sitte jossakin vaiheessa takaisin Suomeen. Alakuvassa ollaan tutustumassa hankeen toimintaan ja haastateltiin muutamia työntekijöitä sekä hyödynsaajaa.

Kaiken päätteeksi saimme heidät meille vierailulle hyvän ruuan ja suomalaisen kahvin merkeissä. Kyllä siinä muutama kuva otettiin meistäkin, saas nähdä päädytäänkö sitä jonkun lehden palstoille. Oli mukava saada pieni piristysruiske jälleen kotisuomesta.

Juliannen tieteellisiä tutkimuksia

Juliannella on tällä viikolla ollut koulussa kovasti touhua. Tutkimuksia on tehty niin vihanneksin kuin heinäsirkalla.


Heinäsirkka on päässyt pieneen terratoriaan missä se on myös muninut. Nyt koulussa odottavat innolla pikkusten sirkkojen kuoriutumista. Heinäsirkkoja ollaan mittailtu ja tutkittu eri lajikkeita mitä löytyy koulun pihalta. Tutkimuksiin on päässyt myös muut pikku öttiäiset.




Ihan tarkkaan en tiedä mitä kaikkea näillä vihanneksilla ja hedelmillä on tehty. Julianne tuossa kertoi, että ovat tutkineet esimerkiksi hedelmien happamuuksia ja muuta mukavaa. Tarkoitus on, että he koostavat tutkimuksistaan esityksen jonka sitten esittävät muille.



Yläkuvassa tutkitaan kuminauhan kestävyyttä. Tutkimus tulos oli kuulemma ilmoitettava grammoina.

Tässä edelleen jatkuu etelän hetelmien tutkailu, vuorossa kiivi. Voihan kiivi raukkaa ;-) Nämä erilaiset tutkimukset jatkuu kemian ja biologian ja fysiikan puitteissa nyt seuraavat kuusi viikkoa, eli mielenkiintoa riittää.

Mitäs tänään on ruokana?

Tänään meillä oli ruokana perunalaattikkoa ja paprikakanapataa oliveilla, jota nautimme riisin kera. Näytti siinä olevan myös kokonaisia keittetyjä maisseja, suussasulavia. Välillä on ihan mukava syödä näin vähän niinkuin suomalaisittain.

Paprikakanapata oliiveilla

Perunalaatikko

Mitäs tänään syötäisiin?

Tänään syödään Thaimaalaista Phat thaita. Phat thai on mun ihan lemppari nuudelihässäkkä.Tämä versio on nyt kanalla, mutta tätä voi tehdä myös katkaravuilla. Ihana!

Mitä meillä on ruokana?

Uusi vuosi on alkanut täällä Intiassa mm. pitkäaikaisten työntekijöiden irtisanoutumisilla ja ynnä muulla mukavalla haasteella! Ois se liian hyvin jos ois kaikki koko ajan hyvin. Onneks ei kaikki kuitenkaan tule kerralla. Jotain positiivista! Mutta nyt ei murehdita vaan laitetaan teille tulemaan sellainen muutamien päivien mittainen, ruokablogin tyyppinen pläjäys: Mitä meillä syödään tänään? Hyvä ruoka parempi mieli! :)

Yläkuvassa Chilikana. Oikein maukasta! Syödään aikas usein tätä ruokaa. Ruokalautasmalli ei oikein täyty näissä meidän lautasmalleissa. Yläkuvassa Jukan lautanen. Paljon lihaa! Jälkiruuaksi vanukasta, jonka itseasiassa saimme japanilaisilta ystäviltämme.

Lapsille itsetehtyjä pinaattilättyjä tuoreista pinaatinlehdistä, joita itsekin söin lounaaksi. Mielettömän hyviä! Julianne söi perunamuussin kanssa näitä. Ainoastaan puolukkahillo puuttui. Täältä sitä ei saa, ainakaan jokapaikasta. Mutta olivat hyviä ilmankin. Hillopurkki vain kuvausrekvisiittana.

Puu kaatuu...

...mutta ilman mitään varottamatta. Ei tuule eikä kukaan ole puun kaato hommissa. Puu oli vain niin laho, että päätti kaatua ihan itsekseen. Katolinenkeskus, joka on ihan tässä meitä vastapäätä on pyytänyt kaupungilta monta kertaa lupaa saada kaataa lahot puut, mutta tuloksetta.

Nyt sitten yksi niistä kaatui projektin uuden auton päälle. Tässä se nyt taas nähtiin! Aina kun sitä ostaa jotain uutta niin täytyyhän siihen joku naarmu tai lommo tulla. Parempi kuin ostaa heti vanhaa niin ei haittaa! ;) Uudet naarmut ovat niissä vain tervetulleita.

Puun alle jäin myös toinen auto tien toisella puolella.

Onneksi ei hajonnut ikkunoita.

Kaikki puut on täällä suojeltu ja merkattu numerolla.

Palokunta saapui paikalle ihan pillit päällä.

Tässä vähän kuvaa auton vahingoista.

Puun tyvi oli aivan laho.

Tiedätkö mitä on geokätköily?

Geokätköilyssä piilotetaan maastoon pieniä kätköjä, joita etsitään gps-paikantimen avulla. Kätköpaikalle viedään pieni purkki, jossa on lokikirja, geokätkötiedote, kynä ja pieni tavara. Piilottamisen jälkeen määriteellään kätkön sijainti gps-paikantimella ja kätkön koordinaatit laitetaan nettiin. Kätkö voi olla suuren kaupungin keskustassa tai syvällä metsässä. Joskus kätkössä voi olla ohjeet toiselle kätkölle.

Kun kätkö löydetään, kirjoitetaan lokikirjaan mukavia terveisiä. Sieltä voi ottaa yhden pienen tavaran ja jättää toisen tilalle. Tämän jälkeen kirjoitetaan löytämä kätkö nettiin. Myös Geocoita voi seurata netissä missä se menee.

Geokätköillessä tulee liikuttua paljon. Lajista voi tehdä sellaisen, kuin itse haluaa. Vaikeimpia kätköjä etsiessä voidaan joutua esimerkiksi sukeltamaan, kiipeämään puuhun tai laskeutumaan rotkoon.

Kätkötyyppejä on monia. Monitasokätkön ensimmäinen kätkö sisältää ohjeen seuraavalle kätkölle. Mysteeriokätköä varten pitää ensin selvittää arvoitus, jotta saa kätkön koordinaatit. Jossain kätkössä voi olla matkalainen, joka on usein pieni esine. Koska kätköjä on piilotettu ympäri maailmaa, niiden etsiminen saattaa viedä etsijän upeisiin uusiin paikkoihin.

Kirjoitus on otettu suoraan Juliannen 6. luokan äidinkielen kirjasta.

Geokätköilyä Elefanttisaarella

Hansku ja Tommi ovat kovia geokätköileen. He ovat yleensä matkoillaan käyneet etsimässä ainakin yhden kätkön. Otimme selvää, että Elefanttisaarella on myös kätkö ja lähdimme sitä metsästämään. Teimme eväät mukaan ja lähdimme taas aamulla aikaisin liikenteeseen. Laivamatka saarelle kesti 45 minuuttia. Aamulla oli varjossa vähän viileäkin, mutta portaiden nousu sai hien jälleen pintaan.

Tunnelamaa laivalta.

Ylös kiivettäessä on portaiden varrella sen tuhannen pikku kaupustelijaa. Onneksi kuja oli katettu pressuilla niin ei ollut niin tuskaisaa tuo kiipeäminen. Hauskaa oli, kun apinat hyppivät pressujen päällä.

Saarelle päästyämme ja kiivettyämme sen tuhannen porrasta oli vastassa se niin humoristinen lipputiski. Eli kuten kuvassa näkyy hinta Intialaisille vain 10 rupiaa ja meille ulkkareille 250 rupiaa. Kyllä se on kauppa mikä kannattaa.

Tässä perhepotretti luolien sisältä. Kyllä nämä luolat ja ikivanhat kiviveistökset ovat tuon 250 tupian arvoiset.

Luolien jälkeen suuntasimme vähän epävirallisempaa reittiä saaren vuorenhuipulle. Edelleen saimme kavuta rappusia, mutta tällä kertaa hivenen huonompikuntoisia. Tarkoituksenamme oli löytää mukava ja rauhallinen paikka syödä eväitä.

Vähän aikaa jouduimme kätköä etsimään ja varmistamaan, että kulkureitti on sopiva myös raskaanaolevalle ;) Kyllä oli taas mahtavaa käydä vähän tutkailemassa elefanttisaaren rauhallista luontoa ja maastoa.

Tässä sitä nyt ihmetellään löytämäämme kätköä saaren vuorenhuipun rinteestä.

Purkissa oli monen moista ja lähtihän sieltä mukaan yksi Geocoin ja on nyt siis jo matkalla kohti Norjaa, johon kolikon on määrä päätyä.

Ja löytyihän se paikka eväiden työntiinkin. Vanhan tykin juurella oli mukava napostella ja vähän lepuuttaa jalkoja.

Paluumatkalla alas vuorelta nerokas apina varasti Lilliltä vesipullo ihan kädestä. Kätevästi se korkki aukesi ja vesi maistui apinalle. Loput vedet apina kaatoi raakasti maahan ja katseli iloisesti meitä vähän etäämmältä.

Joku oli vissiin joutunut luopumaan sipsipussistaan, kuten ala kuvassa näkyy.