Kuulumisia pähkinänkuoressa.

- Juliannen yökoulussa meni hyvin. Hauskaa oli kuulemma. Saivat jopa nukuttuakin.
- Ensimmäinen adventti lähestyy, itselläni joulufiilis piilosilla.
- Eilen lähti kummikirjeet postiin. Toimistolla edelleen täystohina päällä. Loppu vuoden kiireitä. Kummilapsille joulujuhlien suunnittelua ja joululahjojen ostamista. Tänä vuonna ostetaan viltti, jonka alla voi sitten koko perhe nukkua ja se lämmittää kylmänä yönä mukavasti.
- Uuden asunnon vuokrahinnan vääntäminen edelleen kesken.
- Julianne ei ole enää kiinnostunut kitaran soitosta, joten sen kitaratunnit lopetettiin. Kitaran opettajasta kuitenkin tullut hyvä ystävä, joten käy meillä edelleen.
- Joannan pinkkisestä pyörästä apupyöriä nostettiin hiukan. Tavoitteena on, että kesällä kun mennään Suomeen niin oppii ajamaan ilman apupyöriä.
- Joanna osaa sanoa R:än ja päristeleekin ihan huvikseenkin leikkien lomassa.
- Juuri kun päästiin marsujen täistä niin yht´äkkiä niiden korvista lähti karvat. Oiskohan joku sienitauti? Täit tulivat saastuneista heinistä, nyt marsut ei saa heinää ennen kuin olen löytänyt parempaa.
- Olemme tekemässä kirjaa blogistamme, muistoksi lapsille. Sen jälkeen poistamme blogin ja aloitamme alusta vai jaksaako. Lukeeko tätä kukaan? No, ainakin mamma ja Outi käyvät sekä toivottavasti veljeni, eivätkä he ole edes feissarissa niin eiköhän ainakin heidän takiaan jotain kuulumisia täältä pidä jatkossakin kirjoittaa.

Juliannen yökoulu

Tänään Juliannella oli jännä päivä, kun koulun jälkeen oli aika kasata telttaviritys missä hän aikoo nukkua ensiyön. Lea oli luvannut tuoda pienen "teltan" ja Juliannen kanssa suunnittelimme miten saamme siitä sateen ja hyttysten pitävän. Lopputulos oli aikamoinen viritys. Toisten isät pystyttivät uutuuttaan kiiltäviä retkitelttoja ja totesimmekin heille, että tämä meidän versio on tällainen NGO (Kansalaisjärjestö) teltta. Kuvat puhukoot puolestaan!

Joanna oli myös innoissaan jäämään

Teltan pystytystä

Iloiset telttailijat!

Arvaatte varmasti mikä on tyttöjen teltta

Illan ohjelmassa oli luvassa grillausta, iltanuotio, tanssiesityksiä, pelejä, leikkejä ja paljon muuta mukavaa. Toivottavasti lapset malttavat tai uskaltavat nukkua ;-)

Bulletointia Mumbaissa marraskuussa 2010

Ei niin kiire että ei aina välillä jotain rauntouttavaakin. Saimme vieraaksemme aluepäällikkömme ja hänen kanssaan pääsimme työn lomassa myös nauttimaan Royal Enfieldien makeasta kyydistä. Tässä vähän tunnelmia tien päältä...

Muslimien juhlaa

Eilen oli Id Ul Fitr se on Ramadan päätös ja uuden kuun päivä. Kadut olivat tyhjinä, koska on yleinen vapaapäivä. Ihmiset kuljettivat vuohiaan teurastettaviksi ja vuohien epätoiveikas määkiminen kuului tänne meille sisälle asti. Voi raukkoja ajattelin. Ensi kertaa uskalsin mennä kysymään muslimeilta saanko tulla ottamaan kuvia teidän teurastaessaan vuohia. He uhraavat vuohen todistaakseen uskonsa jumalalle. Ennen olen vain katsonut parvekkeeltamme, kun vuohen kaula leikataan auki. Kyllä mua jotenkin jännitti. En tiedä! Mutta onko näiden kaikkien terrori-iskujen syytä, että muslimit on niin huonossa valossa. He olivat kuitenkin ihan ystävällisiä ja olivat kiinnostuneita työstämme. Juttelin heidän kanssaan pitkään. He pyysivät minua ja perhettäni syömään yhdessä heidän kanssaan. Olimme kuitenkin jo luvanneet Rahulille ja Samiralle, että menemme heille syömään illallista. Aluepäällikkömmekin oli täällä.

Alla kuvia. Koko perhe oli mukana touhuamassa. Jopa sata vuotta vanha vaarikin saatettiin ulos sängylle makaamaan ja katselemaan. Perheen naiset keittivät riisiä ja he sanoivat tekevänsä Biryania. Naureskelivat, kun tiesin minkälaista ruokaa se oli. Yksi vuohi maksaa noin 150-1600€

Vuohet odottavat teurastusta.

Kallon sisällä on myös lihaa.

Diwali juhlaa!

Menneellä viikolla täällä vietettiin jälleen Intian ehkä suurinta juhlaa Diwalia. Ilotulitteita pauketta ja räiskettä riitti ihan kyllästymiseen saakka. Naapurimme ovat hinduja ja heille tämä on se vuoden kohokohta. Niin ja taitaa se heillä vuosikin vaihtua vanhan perinteen mukaisesti. Joanna kuuli käytävästä ystävänsä äänen ja meni ovelle. Joanna sai kutsun naapuriin valokuvauksiin yhdessä ystävänsä kanssa. Puku on naapurin tytön. Tytöillä oli hauskaa ja kyllähän he näyttävätkin kauniilta. Julianne oli myös mukana riennoissa. Vaikkakin enemmänkin tukemassa ja auttamassa tyttöjä pukeutumisessa yms. Kuvausten jälkeen lähdimme katsomaan ilotulitteita kerrostalomme kattotasanteelta.

Söntsäys leikit kotosalla

Joanna myös rakastaa kukkasia ja kaikkia mikä liittyy luontoon. Hänellä kun ei ole kovin paljon mahdollisuuksia keräillä kukkia ihan livenä ulkosalla on ikebanatuokiot äitin kanssa on vallan tärkeitä hetkiä hänelle. Lauantaisin paikallinen kukkamyyjä tulee kotiovellemme myymään kukkia. Ennen saatoin ostaa ison kimpun ja laittaa sen maljakkoon, mutta nyt opiskeltuani ikebanan saloja vain viisi kukkaa riittää ja Joannalle tietysti söntsäyskukat päälle.

Kukkaiskeittoahan siitä tulee!

Sakset on kovassa käytössä..

Ja laulu raikaa kun on ilo ylimmillään.

Työ vaatii myös erityistä tarkkuutta.

Jotain hauskaa Delhin reissulta!

Ei niin että ei aina jotiain hauskaakin. Delhin reissulla piti tietenkin kokeilla paikallista metroa. Seuraavassa vähän kontrastia siitä miten täällä elellään. Eli hotellilta polkuriksalla miljoona kaupungin metroasemalle ;-)

Ikävä Suomen kotiin!

Tajusimme Intian sopimustamme olevan jäljellä kuusi kuukautta ja rapiat siirtyessämme uuteen työehtosopimukseen. Siinä samalla päätimme sitten jatkaa jälleen sopimuksiamme kahdella vuodella, sillä tarvitsemme niitä jälleen uusiessamme viisumeitamme vuodenvaihteessa.

Sillä samalla hetkellä minuun iski koti-ikävä. Kauhea ikävä vihreään taloomme, jossa kaikki rakkaat tavarat ja huonekalut. Kaiho upottaa sormeni multaan ja jalat kumisaappaisiin. Juuri tänään yli 30 asteen helteessä ajatus lumenluonnistakin aiheuttaa vapinaa, niin jaloissa kuin käsissäkin. Ja samanaikaisesti, missä muualla...voi syödä yhtä herkullista, yhtä edullisesti ja elää yhtä mutkattomasti, mutta haasteellisissa olosuhteissa. Ja sammalla nauttia täysin rinnoin siitä mitä tekee.

Kuva Japanilaisten vierailusta kotonamme Suomessa.

 Voi, kumpa oisi itse saanut olla tuolla läsnä!

Nepalissa

Menneellä viikolla olin Nepalissa CHE seminaarissa. Porukkaa oli paikalla monista Fidan Etelä-Aasian hankkeista sekä muista paikallisista organisaatioista kaikkiaan noin 40 osallistujaa. Tapahtuma pidettiin kauniissa maisemissa vuoren rinteellä. Ilmasto oli suhteellisen kylmä. Päivällä aurinko paistoi mukavasti ja lämmintä oli noin 25c, mutta yöllä mittari laski vähän turhan alas. Nukkuessa oli pidettävä vaatteet päällä ja oltava tiukasti vällyjen alla. Oli näin äkkiseltään aika kylmän tuntuista. Niinhän sitä sanotaan että kaikkeen tottuu ja taitaa Jukka poika olla tottunut nyt vähän näihin lämpimämpiin olosuhteisiin tahtomattaankin ;-)

Päivi luennoimassa gender aiheesta.

Huoneemme parvekkeen maisemia.

Ja lisää parvekkeelta, Himalajan maisemia.

Aikaa oli myös muihin rupatteluihin.

Himalaja, mikä kaunis näky!

Intian kulttuuria

Ennen Juliannen Divali lomaa oli koulusssa ns. Intian kulttuurin päivä, jossa oppilaat olivat valmistelleet pieniä esityksiä Intiasta. Julianne ei ollut mukana varsinaisessa ohjelmassa sillä olimme juuri tuon viikon perheenä Thaimaassa, kun näytelmiä harjoiteltiin. Julianne oli kuitenkin mukana auttamassa.

Kukat ovat suuri osa Intialaista juhlaa.

Taidetta väripulverilla

Kauniita plig plig asusteita

Julianne ja Lea

Joony

Meidän kaunis Julianne

 Itse ohjelma oli värikäs ja täynnä musiikkia, menoa ja meininkiä.

Asuntoja katselemassa

Olimme viikonloppuna katsomassa asuntoja. Meidän vuokraisäntä kehoitti meitä tutkimaan tämän alueen hintatasoa, jotta voi itse sitten korottaa samaan meidän vuokran. Asunnon hinnat on nimittäin nousseet taivaisiin täällä meidän alueella. Laitoimme pari vuokra-asuntojen välittäjää etsimään meille kohtuuhintaista kolmen makuuhuoneen asuntoa. Ajattelimme, että sillain saisimme selville asuntojen hintatasoa.Täytyyhän se myös myöntää, että oishan se vähän vaihtelua välillä muuttaa, sillä kohta tulee neljä vuotta ja ollaan oltu tässä samassa asunnossa koko tuo aika. Oltu kärsivällisiä niin katon vuodosta kuin keittokomerostakin, sähköistä ja naapuritalon katseista sekä paljon muustakin.

Kyllähän se on, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Tarjolla oli ihan mahtavan iso, kolmen makuuhuoneen asunto poreammeilla ja isolla keittiöllä saarekkeineen. Ulkona oma puisto, squashkenttä, kuntosali ja uima-allas. Mutta ei se yltänyt lähellekään meidän kohtuuhintaa. Ei siis lähellekään, ihan järjettömiä hintoja tällaisesta kaupungista kuin Mumbai! New Yorkin nyt ymmärtäisikin.

Asunto mihin olisin muuttanut heti, mikä oli kohtuuhintainenkin, kaunis vaalealla länsimaalaisella keittiöllä oleva, kauniit toiletit ja ihan ookoot vaatekaapit niin se oli sitten liian pieni, rakennustyömaa vieressä ja vähän liian kaukana meille. Kaikki pitää ottaa nääs huomioon.

Yksi asunto, niiden parinkymmenen joukossa oli sen arvoinen, että siitä kannattaa vähän edes alkaa vääntään vuokranhintaa alas sekä vaatia asuntoon pieniä muutoksia. Saa nähdä kuinka käy! Asunto oli tässä ihan meidän lähellä, viisi muutakin ulkomaalaista kuulemma asuu siinä, joten on pakko olla hyvä siinä mielessä. Asunnossa on vähän isompi olohuone/ruokailuhuone, makuuhuoneet aikalailla samaa luokkaa kuin meillä nyt on, mikä oli vähän miinusta. Keittiö on isompi ja kaapit hyvällä korkeudella, vessat on siistit ja suihkut erotettu lasiovella. Talon tuloaulassa kaksi hissiä, rappukäytävät on siistit, asunto sijaitsi rauhallisella tiellä ja autoon on turvallinen mennä.

Mulla vaan on vähän sitä vikaa, että kiinnyn vähän liikaakin asuntoihin, jossa asun vaikka ne olisi kuinka murjuja tahansa. Nyt siis olen kiintynyt tähän meidän asuntoon. Kaikkihan toimii täällä kuitenkin. Mulla tulee ikävä noita meidän katukoiria, jotka aina tulee meidän luokse, kun kuulee meidän auton saapuvan. Ikävä tulee myös meidän naapureita, joista on tullut ihan jo ystäviä. Joannalla varmasti tulee ikävä naapurin tyttöä, jonka kanssa leikkii joka päivä.

No, mulla on aikaa miettiä. Helmikuussa tulee vasta uuden vuokrasopimuksen aika. Mietin myös uudesta asunnosta kaikenlaista mitä jos...
Mitäs jos naapurit ei ole kivoja, jos vuokraisäntä on hankala, jos emme saa saunaa kyhättyä sinne tai tulee jotain muuta yllätyksiä? Putket esimerkiksi alkaa vuotamaan, kun siinä asunnossa ei ole ennen asunut kukaan ja vedet on laitettu pois päältä. No, mut onneksi mun ei tarvitse tätä yksin päättää. ;)