Isän muistolle

Mietin usein mikä olikaan se muistolause kukkalaitteessa, jota minä en pystynyt lukemaan, veljeni lopetti kesken ja mieheni jatkoi loppuun.  En muista siitä sanaakaan, mutta muistan, että se oli niin osuva ja kaunis. Se oli veljeni avovaimon valitsema. Isän kuolemasta on nyt tänään tasan seitsemän vuotta.
Muistan kuinka pappikin pyyhki kyyneleitä, kun Julianne tiputti Tarttilan-papalle piirretyn piirrustuksen arkun päälle sen laskun jälkeen. Muistan kuinka meillä oli kaunis muistotilaisuus. Kälyni ja ystäväni lauloivat ja soittivat pianoa siellä kauniisti. Sukulaisia isän työtovereita oli kokoontunut yhteen, sellaisiakin joita en ollut nähnyt moneen vuoteen. Tunnelma oli kaunis. Isän muistolle!