Classic cafe

Eilen perjantaina oli tyttöjen koululla vuotuinen Classic Cafe, jossa oppilaat pääsivät esiintymään luokittain sekä pienissä ryhmissä. Joanna pääsi myös esiintymään tanssiesitystä luokkansa kanssa. Reippaasti Joanna hoiti osuutensa ja osoitti jälleen reippautensa. Kyllä me oltiin niin ylpeitä meidän ekaluokkalaisesta. Hyvä Joanna!

Vanhemmat olivat tulleet kannustamaan lapsiaan ja pitämään hauskaa heidän kanssaan. Aamupäivä oli varattu ala-asteelle ja iltapäivä ylä-asteen oppilaille. Tällä kertaa emme päässeet osallistumaan Juliannan osuuteen sillä työt kutsuivat toimistolla. Tänä vuonna ylä-asteen classic cafe oli pienimuotoisempi, jossa oli vain muutama esiintyminen, sillä samana päivänä päättyi raskas koeviikko. Hienosti Julianne selvisi koeviikosta, nyt jäädään jännittämään tuloksia. Hyvä Julianne!

Koulun takapihalle oltiin rakennettu katos jonka alla sitten seurasimme esityksiä. Vaikka istuimme varjossa kuumuus oli todella kovaa. Lapset eivät valittaneet vaan iloitsivat mahdollisuudesta päästä esittämään taitojaan vanhemmilleen ja muille koulutovereilleen. Tämä on perinteisesti koulun viimeinen yhteinen juhla jonka jälkeen koulu valmistautuu kesätauolle. Seuraavan kerran kokoonnutaan kesäkuun puolessa välin luokittain jolloin oppilaille jaetaan todistukset ennen kirmaamista kesälaitumille.

No child labour - ei lapsi työvoimaa

Kyläreissu takana ja taas on täynnä tarmoa ja intoa istua toimistolla. On aina mukavaa käydä monitoroimassa hankekyliä ja päästä juttelemaan kyläläisten kanssa. Matkan varrella poikkesimme lounaalla Bunjab ravintolassa ja heti siinä oven suussa oli kyltti että "no child labour" eli ilmoittavat oikein etuovella, että he eivät käytä lapsityövoimaa. Täällä Intiassa kun asia on nyt noussut kovalla tohinalla julkisuuteen käyttävät useat yritykset sitä markkinointikeinona.

Mennessä vastaavasti pysähdyimme teelle tienvarren paikalliseen ravintolaan. Tuolloin meitä palveli 12 vuotias poika ja hänen 5-vuotias veljensä. Paikan päällä ei ollut ketään muita ja hienosti pojat hoitivat tilauksemme ja saimme teetä juodaksemme. Vaikka teen taisi takahuoneessa keittää joku muu, toivottavasti äiti, pahaa pelkään että kyseessä saattoi olla myös heidän siskonsa?

On kuitenkin hienoa, että täällä ollaan alettu julkisesti puhua lasten oikeuksista ja lapsityövoiman laittomuudesta. Vaikka kaikki tiedämme, että todellisuus on vielä paljon laillisuutta hurjempaa. Hankekylissämmekin lapset ovat olleet aikaisemmin erittäin tärkeä osa perheen toimeentuloa ja niin koko perheen voimin ollaan esimerkiksi kerätty sipuleita pellolla.

Nyt onneksi tilanne kylissä on muuttumassa ja suurin osa lapsista on aloittanut koulun ja pelto- sekä muut työt ovat jääneet taakse. Paljon on kuitenkin Intiassa tehtävä, jotta jokainen voisi elää lapsuutensa oikeutetusti olemalla lapsi!

Arkisia juttuja

Täällä mä istun toimistossa, ropelli pyörii katossa ja vielä ilmastointi laite hurisee ja kukko kiekuu tuossa lähellä ja banaanimies huutaa ohi mennen kelaa, kelaa kelaa… se on hindiä ja tarkoittaa banaania. Heh, helppo muistaa, eikö vain! Tämä meidän toimisto on ihanan rauhallisella paikalla, mutta heti kulman takana onkin sitten jo kauhea kaupunkimainen vilinä, ihmisiä ja autoja ja riksoja menee ristiin rastiin. Ismo (aluepäällikkö) on taas täällä käymässä Sri lankalta. Jukan kanssa palaveeraavat etuhuoneessa. Jotain suunnittelupalaveria pitävät. Minä teen näitä kummilapsityöhön liittyä töitä. Luova tauko on luonollisesti menossa!

 Mulla on kurkku karheena ja muutenkin puolikuntoinen olo, en tiedä johtuuko ilmastointilaitteen liiallisesta käytöstä vai mistä. Työtoverini huomasi äänessäni pientä möreyttä ja alkoi heti tekemään minulle kuumaa suolapitoista juomaa, mitä piti kurluttaa suussa. Nyt on kuuminta aikaa (+42) ja viilennys on tarpeen. Huomaa, että monsuuni on tulossa, tuulet ovat jo nyt painaneet pilviä ja saaste kerrosta pois. Eilen olimme klubilla yhdessä Johannan, Matin ja Aaron kanssa ja hetkessä tuli jopa kaulakorullekin rusketusraidat siinä ristikkoa väsätessä. Ups!  Ei ollut saasteet suojaamassa yhtään. Aurinkovoidekin unohtui laittaa, mut muistan kyllä seuraavan kerran naamakin on yhtä punainen kuin ravulla!

Kätkö löydetty

Sunnuntai päivän ratoksi käytiin keokätsäilemässä. Ensimmäinen puisto oli kiinni, joten jatkettiin matkaa Mumbain pohjois puolelle Sanjay Gandhi National Parkiin. Päivä oli kuuma, mutta onneksi kätkö löytyi helposti. Aikaa meni vain empimiseen uskaltaako sitä lähteä kaikkien niiden kymmenien apinoiden joukkoon kävelemään vai ei?
Julianne ei sitten lopuksi uskaltanut ja tyytyi katselemaan apinoita vain autosta käsin. Sieltä niitä olikin hauska katsella! Mutta onneksi eivät olleet meistä kiinnostuneita! Vesipullot ja rapisevat pussit jätimme autoon! ;)












- Posted using BlogPress from my iPhone

Dressing... To kill

Tänään illalla saimme olla katsomassa teatteriesitystä Juliannen koululla. Yläasteen oppilaat olivat itse käsikirjoittaneet ja suunnitelleet koko spektaakkelin. Oppilaat olivat harjoitelleet näytelmää drama-tunnilla sekä lopuksi myös iltaisin koulun jälkeen. Näytelmässä oli draamaa, komediaa ja kauniita naisia. Täytyy sanoa, että kyllä olivat lahjakkaita, varsinkin intialaista taksikuskia näytellyt poika eläytyi rooliinsa loistavasti. Julianne onnistui myös hienosti omassa pienessä roolissaan ja muutenkin näytelmä oli erinomainen kokemus. Julianne vastasi myös puvustuksesta sekä toimi lava-assistenttina. On hienoa, että koulu antaa oppilaille mahdollisuuden toteuttaa itseään näin näytelmän kautta. Jokaisella oli oma roolinsa näytelmässä, osa näyttämöllä ja osa kulissien takana. Tämä Drama kurssi oli osa koulun opintosuunnitelmaa. Seuraavassa muutama kuva näyttämöltä.

Ja kaikki alkoi lentomatkasta New Yorkista, Mumbaihin...

Taksissa Mumbaista Goalle...

Goa food festivaaleilla...

Sairaalassa....ruoka oli myrkytetty...

Kiitokset ja ablodit kaikille!