Asuntoja katselemassa

Olimme viikonloppuna katsomassa asuntoja. Meidän vuokraisäntä kehoitti meitä tutkimaan tämän alueen hintatasoa, jotta voi itse sitten korottaa samaan meidän vuokran. Asunnon hinnat on nimittäin nousseet taivaisiin täällä meidän alueella. Laitoimme pari vuokra-asuntojen välittäjää etsimään meille kohtuuhintaista kolmen makuuhuoneen asuntoa. Ajattelimme, että sillain saisimme selville asuntojen hintatasoa.Täytyyhän se myös myöntää, että oishan se vähän vaihtelua välillä muuttaa, sillä kohta tulee neljä vuotta ja ollaan oltu tässä samassa asunnossa koko tuo aika. Oltu kärsivällisiä niin katon vuodosta kuin keittokomerostakin, sähköistä ja naapuritalon katseista sekä paljon muustakin.

Kyllähän se on, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Tarjolla oli ihan mahtavan iso, kolmen makuuhuoneen asunto poreammeilla ja isolla keittiöllä saarekkeineen. Ulkona oma puisto, squashkenttä, kuntosali ja uima-allas. Mutta ei se yltänyt lähellekään meidän kohtuuhintaa. Ei siis lähellekään, ihan järjettömiä hintoja tällaisesta kaupungista kuin Mumbai! New Yorkin nyt ymmärtäisikin.

Asunto mihin olisin muuttanut heti, mikä oli kohtuuhintainenkin, kaunis vaalealla länsimaalaisella keittiöllä oleva, kauniit toiletit ja ihan ookoot vaatekaapit niin se oli sitten liian pieni, rakennustyömaa vieressä ja vähän liian kaukana meille. Kaikki pitää ottaa nääs huomioon.

Yksi asunto, niiden parinkymmenen joukossa oli sen arvoinen, että siitä kannattaa vähän edes alkaa vääntään vuokranhintaa alas sekä vaatia asuntoon pieniä muutoksia. Saa nähdä kuinka käy! Asunto oli tässä ihan meidän lähellä, viisi muutakin ulkomaalaista kuulemma asuu siinä, joten on pakko olla hyvä siinä mielessä. Asunnossa on vähän isompi olohuone/ruokailuhuone, makuuhuoneet aikalailla samaa luokkaa kuin meillä nyt on, mikä oli vähän miinusta. Keittiö on isompi ja kaapit hyvällä korkeudella, vessat on siistit ja suihkut erotettu lasiovella. Talon tuloaulassa kaksi hissiä, rappukäytävät on siistit, asunto sijaitsi rauhallisella tiellä ja autoon on turvallinen mennä.

Mulla vaan on vähän sitä vikaa, että kiinnyn vähän liikaakin asuntoihin, jossa asun vaikka ne olisi kuinka murjuja tahansa. Nyt siis olen kiintynyt tähän meidän asuntoon. Kaikkihan toimii täällä kuitenkin. Mulla tulee ikävä noita meidän katukoiria, jotka aina tulee meidän luokse, kun kuulee meidän auton saapuvan. Ikävä tulee myös meidän naapureita, joista on tullut ihan jo ystäviä. Joannalla varmasti tulee ikävä naapurin tyttöä, jonka kanssa leikkii joka päivä.

No, mulla on aikaa miettiä. Helmikuussa tulee vasta uuden vuokrasopimuksen aika. Mietin myös uudesta asunnosta kaikenlaista mitä jos...
Mitäs jos naapurit ei ole kivoja, jos vuokraisäntä on hankala, jos emme saa saunaa kyhättyä sinne tai tulee jotain muuta yllätyksiä? Putket esimerkiksi alkaa vuotamaan, kun siinä asunnossa ei ole ennen asunut kukaan ja vedet on laitettu pois päältä. No, mut onneksi mun ei tarvitse tätä yksin päättää. ;)