Olen itkenyt. Enkä yhtään häpeä sitä sanoa.
Tein kaikkeni. Se oli tärkeä minulle.
Annoin tukiruokaa, kun ruoka ei enää maittanut.
Vein lääkäriin, lääkäri laittoi tiputukseen.
Illalla saatoin ottaa sen syliini ja silitellä samalla kun katsoin telkkaria.
Hän kurnutti tyytyväisenä.
Syötin, lääkitsin, tarkkailin...
Nyt kuitenkin se on poissa.
Tänä aamuna pidin sitä sylissäni viimeiseen hengenvetoon asti. Itkin...
Näin kuinka se kärsi.
Tänään toinenkin isoimmista marsuista kuoli.
Tein kaikkeni. Se oli tärkeä minulle.
Annoin tukiruokaa, kun ruoka ei enää maittanut.
Vein lääkäriin, lääkäri laittoi tiputukseen.
Illalla saatoin ottaa sen syliini ja silitellä samalla kun katsoin telkkaria.
Hän kurnutti tyytyväisenä.
Syötin, lääkitsin, tarkkailin...
Nyt kuitenkin se on poissa.
Tänä aamuna pidin sitä sylissäni viimeiseen hengenvetoon asti. Itkin...
Näin kuinka se kärsi.
Tänään toinenkin isoimmista marsuista kuoli.
3 kommenttia:
Ikava kuulla etta yksi perheenjasenenne on pois. :(
Voi, surullista!
Osanottoni marsun menetyksen johdosta!
Susku
Kiitos ymmärryksestänne ja osanotosta. :( Elämä jatkuu... häkissä temmeltää nyt kaksi uutta marsua. :)
Lähetä kommentti