Sillä samalla hetkellä minuun iski koti-ikävä. Kauhea ikävä vihreään taloomme, jossa kaikki rakkaat tavarat ja huonekalut. Kaiho upottaa sormeni multaan ja jalat kumisaappaisiin. Juuri tänään yli 30 asteen helteessä ajatus lumenluonnistakin aiheuttaa vapinaa, niin jaloissa kuin käsissäkin. Ja samanaikaisesti, missä muualla...voi syödä yhtä herkullista, yhtä edullisesti ja elää yhtä mutkattomasti, mutta haasteellisissa olosuhteissa. Ja sammalla nauttia täysin rinnoin siitä mitä tekee.
 |
| Kuva Japanilaisten vierailusta kotonamme Suomessa. |
2 kommenttia:
Ymmärrän mistä puhut...tiedän tasan tarkkaan miltä voi tuntua, kun teksi mieli olla kotimaan tutuissa askareissa, mutta silti ei mitenkään voi eikä edes halua lähteä pois...
Nii in! Ainoastaan toinen lähetti voi ymmärtää toista... :)
Lähetä kommentti