Lukutoukka

Olimme Joannan vanheimpaitapaamisessa ja siellä opettaja kehotti meitä vanhempia antamaan helppoja kirjoja Joannalle luettavaksi sekä auttamaan lukemisessa, esimerkiksi jos joku sana tuntuu vaikealta niin auttaa häntä sillain suhisuttamalla vaikka ässällä alkavaa sanaa, jolloin Joanna hoksaa sanan.
Koulua on käyty nyt seitsemän kuukautta eikä olla pidetty mitään kiirettä viisivuotiaana tytön lukemaanoppimisessa. Olin yllättynyt kuinka Joanna jo osasi hienosti lukea helppoja kirjoja! Nyt vain siirrytään astetta vaikeampiin, jossa oppii uusia sanoja. Joannalla on nyt kova halu itsellä oppia lukemaan. Ja sitä intoa on nyt käytettävä hyväksi. Opettaja sanoi, että olisi hyvä, että Joanna oppisi lukemaan näin toiselle luokalle siirtyminen olisi helpompaa Joannalle. 







- Posted using BlogPress from my iPhone

Isän muistolle

Mietin usein mikä olikaan se muistolause kukkalaitteessa, jota minä en pystynyt lukemaan, veljeni lopetti kesken ja mieheni jatkoi loppuun.  En muista siitä sanaakaan, mutta muistan, että se oli niin osuva ja kaunis. Se oli veljeni avovaimon valitsema. Isän kuolemasta on nyt tänään tasan seitsemän vuotta.
Muistan kuinka pappikin pyyhki kyyneleitä, kun Julianne tiputti Tarttilan-papalle piirretyn piirrustuksen arkun päälle sen laskun jälkeen. Muistan kuinka meillä oli kaunis muistotilaisuus. Kälyni ja ystäväni lauloivat ja soittivat pianoa siellä kauniisti. Sukulaisia isän työtovereita oli kokoontunut yhteen, sellaisiakin joita en ollut nähnyt moneen vuoteen. Tunnelma oli kaunis. Isän muistolle!

Kylillä

Maisemat ovat upeat, toisenlaiset kuin Mumbaissa. Todella kuivaa on!
Vielä ollaan menossa kuivempaa kohti. Kyläläisten vesilähteet ehtyy ja elämä hankaloituu. Vettä on satanut viimeksi lokakuussa. Matkallamme tänään näimme useita metsäpaloja. Kuivuus on maaseudulla asuville todella raskasta aikaa!





Tässä ollaan menossa kohdekylään. Tie joka vie kyään on periaatteessa käyttökelvoton ja sitä ei voi käyttää. Tämä on kyläläisten karjavankkureilla raivaama väylä metsän halki lähimmälle asfalttipäällysteiselle tielle!





Vanha kivi kaivo on miltein kuiva ja seuraavalle vesilähteelle matkaa on reilu 5km ja periaatteessa tietä ei ole joten matkaa taitetaan vankkureilla läpi peltojen ja metsän. Kylässä on yksi porakaivo käsipumpulla mutta sen tuotto riittää hädin tuskin viidelle perheelle päivässä.





Tänään kävin vierailulla kumppanimme lastenkodilla. Vessat ovat kovasti huonossa kunnossa. Tarkoituksena olisi saada nämä veskit kunnostettua hivenen parempaan kuntoon.

Matkaajat

Matkaajat saapuivat Mumbaihin. Jukka oli jälleen neljän päivän kyläkäynnillä. Ja yhdessä harjoittelijoiden kanssa lensivät Nagpurista tänään kotiin. Jesse ja Saija ovat olleet hyvänä apuna kylillä, jossa he viettivät 5 pitkää viikkoa. Ei pelkästään bambu jutuissa hyvänä apuna vaan muutenkin! Kiitos heille!




Laukkuja odotellessa.




-Posted using BlogPress from my iPhone

Mumbain posti

Tulen lapsia viemästä kouluun ja pysähdyn postiin. Ihanasti aamuaurinko valaisee tuota kurjan näköistä rakennusta ja kirkkaan punaisia postilaatikoita. Ystäväni sanontaa lainaten "Jos ei postiks tietäis niin kyllä navetaks luulis!"

Täältä lähtee kortit ja paketit meiltä sinne Suomeen. Mitä olen tähän asti lähettänyt niin on mennyt mukavasti perille! Toivottavasti tänään lähettämäni paketit myös! :)






- Posted using BlogPress from my iPhone

Pellejä Mumbaissa

Tänään Joannan koululla oli Saksasta asti tullut pelle kaverukset. Pellejen nimet olivat hauskasti Intialasittain Masala (intialainen mauste), Chai (hindiä ja tarkoittaa teetä), Chapatti (intialaista "leipää") ja Pepita Von jotain. En muista oli niin pitkä nimi.

Pellet näyttelivät tosi hauskasti. Soittivat, lauloivat ja temppuilivat monipuolisesti yli tunnin ajan. Ilmeet olivat myös mainiot! Ja lapset jaksoivat katsoa tätä hienosti!

Ennen kuin ohjelmanumero alkoi kerääntyi joukko vähäosaisia lapsia ympärilleni. Tämä koulu tekee yhteistyötä heidän kanssaan. Kyselivät nimeäni ja pyysivät että ottaisin kuvia heistä. Heille laitettiin väriä kasvoihin Holin (mikä on Holi Klik) kunniaksi ja halusivat nähdä nuo värit kasvoillaan. Lapset halusivat myös ottaa kuvia, kavereistaan ja pääsimpä minäkin kuvaan mukaan. Koululta kuvia alla.

Sukulaisia Suomesta

Isäni puolelta tätini Anja ja veljentyttäreni Linnea piipahti käymään meillä täällä Intiassa.
Ihmeissään täällä olivat väenpaljoudesta, sekä kauhuissaan kädettömistä tai jalattomista kerjäläisistä.

Aika kului kuin siivillä kun kiertelimme vähän kaupunkia ja ihmettelimme kaupungin vilskettä. Muutamana päivänä pääsimme meidän klubille auringonottoon ja uimaan. Linnealla ja tytöillä oli hauskaa temmeltäessä, hyppiessä ja laskiessa mäkeä uima-altaaseen. Tällä välin Anja sai nauttia aurikokylvystä.

Alhaalla kuva Joannasta joka nauttii tuliaiskarkeista, piirtää, leikkii koiralla ja katselee lastenohjelmia ja kaikkea tätä tekee yhtäaikaa.




Mukavaa oli yhdessä, juttua riitti. Saimme muistella menneitä ja kysellä Suomikuulumisia. Onneksemme vieraamme saivat olla terveinä eikä mitään vatsavaivoja ilmaantunut. Lienekkö maitohappobakteeripillereillä osuutta asiaan ;-)




Ehdimme myös piipahtamaan muutamissa paikallisissa nähtävyyksissä. Alakuvassa olemme pikavisiitillä eräässä temppelissä. No, tulipahan sekin nyt nähtyä.

Kiitokset vielä Anjalle ja Linnealle vierailustanne täällä Intian ihmemaassa!

Hui hai!

En oikein tiedä mistä päin alkaisi kertomaan mitä kaikkiea saimme kokea Malediiveilla. Yksi ainakin mainitseminen arvoinen on snorklaaminen turkoosissa laguunissa. Lasit päähän ja räpylät jalkaan ja menoksi. Riutoille päästyämme tuli tunne kuin olisi akvaariossa uinut. Paljon pieniä, keskikokoista ja isoja kaloja värikkäitä kaloja tummansinistä meren syvyyttä vasten. Isoin kala jonka näimme oli hai. Ekan kerran kun hai ui ohitsemme hyppäsin Annen selkään säihkähdyksestä ja kietoiduin kaikilla raajoillani Anneen. Hui hai! Mutta pian sen jälkeen totuin niihin ja seurasimme niitä vedenalaiset kamerat räpsyen. Toivottavasti nyt saan ladattua kuvat tähän postaukseen.

Jukan ja Samin paras snorklausreissu oli, kun he pääsivät keskelle haiparvea uiskentelemaan. Oli kuulemma jännä fiilis, kun hait uivat ympäriinsä, katsoivat pyöreillä silmillään ja välillä kosketusetäsyydeltäkin mahan alta uivat niin että selkäevä otti melkein vatsaan. Videoita oli aika huikea katsoa!
Myös Julianne näki hain ja sukelteli myös reippaasti bongaten kaikenlaisia kaloja. Joanna vasta harjoitteli maskin käyttöä ja oppikin hyvin hengitystekniikan.

En vieläkään saa kuvia laitettua, joten joudutte odottelemaan niitä!

Mentäskö paratiisisaarelle lomalle?

Viime kesänä saimme kuulla että Anne, Sami ja Niko suunnittelevat lähtevänsä lomalle Malediiveille. Pitkään mietimme lähtisimmekö yhdessä heidän kanssa, sillä olisihan se mukava nähdä taas pitkästä aikaa. Se oli Jukan ja minun yhteinen päätös ( ja myös Annelle ja Samille ok, että lyöttäytyisimme seuraan) ja päätimme alkaa säästämään rahaa matkaa varten. Uusille lukijoille tiedoksi, että Anne ja Sami ovat työskennelleet Malediiveilla 2007-2009 ja näin myös hyviä ystäviä siellä.

Viestittelimme toisillemme, Anne Suomen talvesta ja minä Intian hälinästä. Lähetimme WhatsApp videoita muistuttaaksemme ja tsempataksemme toisiamme siitä mitä meitä pian odottaa. Annen ja Samin ystävälle Maleen lähetettiin sähköpostia ja kyselimme vapaista bungaloveista pikavenematkan päästä Malesta. Aluksi näytti huonolta, sillä pitäisi olla aikaisin liikkeellä, jotta saisi Malediivien turistisaarilta minkäänlaista mökkiä. Vaikka oli "high season" tämä ystävä sai järjestettyä kolme yhteistä yötä. Olimme enemmän kuin onnellisia! Loput yöt suunnittelimme viettävämme Malessa Malediivien pääkaupungissa ystävillämme/työkavereillamme. Shoppailen ja kierrellen ympäri ämpäri täysissä pukeissa, sillä Malessa ei voi kuljeskella esim. Minihame päällä tai bikineissä.

Kun matkan ajankohta läheni, totesimme että matka tulee kyllä "niiiin" hyvään saumaan! Työssä olemme kokeneet jos jonkin näköistä haastetta ja pikku painetta, että olemme kyllä ihan loman tarpeessa.

Tällä hetkellä istun pienellä Thulaagiri saarella palmun varjossa, undulaatit lentelevät puissa ja turkoosin sininenvesi suoraan silmieni edessä. Miehet ovat vuorostaan snorlaamassa, lapset leikkivät ja tekevät hiekkalinnoja, välillä pulahtaen altaaseen. Tuntuu kuin saari olisi yksityinen vain meitä varten. Missä ovat kaikki muut resortin vieraat? Ihmiset ovat omissa oloissaan, hiljaa paikoillaan makoillen aurinkoa ottaen ja nauttivat. Kyllä sielu ja ruumis nyt lepää!

Olemme saaneet uida ja snorklata turkoosissa laguunissa, ihastellen sateenkaaren väreissä uivia kaloja, sekä meitä pakoon uivia riutta haita. Ja tätä kaikkea olemme saaneet kokea vielä kolmen yhteisen yön lisäksi, kaksi extra yötä eli yhteensä viisi yötä Thulaagirin paratiisisaarella. Siitä voitte lukea Annen blogista kuinka meille kävi! familyvalpas.blogspot.com Alhaalla snorklauskuvia!

Kuontalot kuntoon

Niin sitä sitten oltiiin koko perheenä parturissa ystävämme Cathrine käsittelyssä. Lilli oli ensimmäinen potilas, Joanna seuraava ja sitten Julianne. Koko operaation päätti sitten Jukka joka nuortui ainakin 10 vuotta ;-)

Lilli ja parturi ystävämme Cathrine.

Tässä Jukka saa uuden luukin. Jukalla oli kahden vuoden tauko parturissa käynnissä. Lilli on ollut hoviparturina tämän ajan. Myös Cathrine oli iloisesti yllättynyt, kun näki Jukan.

Julianne nautti olostaan ja tulihan siitä nättiä jälkeä.

 Joanna sai myös uuden ilmeen ja nautti enemmän parturin apulaisen hommista kuin itse hiustenleikkuusta. Ilmoitti, että haluaa tulla tänne koko päiväksi. Sovittiinkin että se onnistuu, jos Joanna vielä sen haluaa toteuttaa. No saa nähdä, totesi autossa kotiin ajettaessa, että hänen on mentävä ensin aaumulla kouluun ja koulun jälkeen hän voi sitten mennä parturiin auttamaan.

Autoilua Mumbaissa

Autoilua Mumbaissa.

Siitä voitte käydä lukemassa Mumbaissa asuvan suomalaisäidin blogista täältä klik.

Bambu koreja

No niin seuraava harjoittelija pariskunta Johanna, Matti ja pikku Aaro 2-vuotta ovat saapuneet Mumbaihin. He pääsivät heti mukaan äksöniin, kun lähdimme hakemaan bambu koreja, joita Jesse oli tilannut malleiksi kyläläisiä varten. Mallit eivät oikein olleet hyviä, joten Jesse antoi uusia ohjeita, kuskimme Anilin avustuksella sillä korin tekijä ei puhu englantia. Alhaalla kuvia mallikoreista. Paikka, jossa korintekijät työskentelivät ja asuivat oli hiljaista merenranta aluetta missä asui myös paljon kalastajia. Rannalla käveli vapaana myös aaseja.

Matti ja Aaro aaseja katsomassa

 Bambu korimallit

Ompelua toimistolla

Saija on ahkeroinut käsityöluokkien opetussuunnitelman kanssa. Ompelukone on käyny kuumana ja hyvää jälkeä on syntynyt.

Opetusohjelmia on tehty nyt kaikiaan neljään kylään. Ahmendnagarin alueella on nyt kahdessa kylässä aloitettu käsityöluokat, joita saimme olla aloittamassa yhdessä Saijan ja Jessen kanssa. Yhteen kylään tuli 8 ompelukonetta ja 10 oppilasta, jotka aloitti ensimmäisenä opppilasryhmänä kurssin. Ja toiseen kylään 5 konetta oppilaineen.

Saija on kovasti tehnyt työtä ja jälki onkin sen mukaista. Kurssi kestää kaikkiaan kolme kuukautta ja sen aikana oppilaiden on tehtävä kaikki ompelutyöt, jotka on ohjelmassa. Kaikkiin töihin on tarkat ohjeet, joita paikallinen opettaja seuraa ja ohjaa oppilaita.

Malli kansio

Mahtava homma, kiitokset Saijalle hyvin toteutetusta hommasta!

Pukeutumisesta

On pitkään pitänyt kirjoittaa jotain pukeutumisesta tänne blogiin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Kirjoitan nyt jotain. Itse pukeudun ihan tavallisiin länsimaalaisiin vaatteisiin täällä Mumbaissa. Tälläkin hetkellä minulla on ylläni valkoiset farkut ja kauluspaita. En ole mikään hame ihminen, joten viihdyn housuissa. Yleensä päälläni on housut jotka peittävät polvet ja joku paita, mikä peittää olkapäät ja ihan ympäri vuoden. Joskus on vaan kuumempi ja joskus ihan sopiva. Tällä hetkellä on oikein mukava lämpötila. Ei liian kylmä eikä liian kuuma, sopiva! +27 päivällä.

Rintavarustuskaan ei saa näkyä liian paljoa. En halua enempää tuijotusta mitä jo nyt saan. Olen ainakin kolmesti jo saanut täällä sellaisia kommenttia ohikulkijoilta, että "laita jotain päällesi!" tai joku on ojentanut minulle huivia ja sanonut "laita tämä yllesi!". En ole reagoinut näihin millään tavalla. Olen joko tullut jumpasta (johon kävelee kaks minuutti meiltä) tai käynyt pikaisesti vain kaupassa jolloin minulla on ehkä ollut syväkauluksisempi paita päällä mikä on ihan normaalia Suomessa. Toisaalta, kun katselee paikallisia niin he kulkevat välillä täällä kyllä niin vähissä vaatteissa että... Aika paljon näkee myös naisia farkuissa ja t-paidassa. Ja tietenkin niissä Salvar kameez tai Sareissansa. Miehillä on suorat housut ja silitetty kauluspaita aina, tulivatpa ne mistä hökötyksestä tahansa ulos.

Eräänä päivänä, kun en tiennyt mitä laittaisin päälleni vetäisin ylleni Salvar Kameez nimisen asun (eli pitkän tunikan ja leggingsit ja vielä huivin siihen). Sen kun ostaa valmiina niin aina värit mätsää. Toimistolla sanoivat minua "Bombay girliksi". Lähdin sitten toimistolta kotia ja yritin saada riksaa, mutta kun siihen aikaan koulut juuri päättyvät ja kaikki riksat olivat varattuja. Sain kävellä kotiin. Tunsin kuinka ihmiset tuijottivat minua paljon enemmän kuin olisin kävellyt vain normaaleissa housuissani. Eli en tunne oloani mukavaksi paikallisessa Salvar kameez asussa. Ainoastaan kylille tai slummeihin laitan tällaisen asun päälleni ihan vain kunnioittaakseni heitä ja heidän kotiympäristöään. Avaavathan meille kotiovensa.