Joannan ensimmäiset kuukaudet koulussa

Joannalla on lähtenyt koulu käyntiin erityisen hienosti. Aluksi mietimme, että miten se tyttö siellä pärjää englannin kielellä. Keskustelumme opettajan kanssa selvisi, että Joanna on oikein papupata luokassaan ja on aina auttamassa luokkatovereitaan. Erityisesti Japanilaiset tytöt joiden kielitaito on heikkoa on saanut Joannasta kaverin.

Joannan palatessa koulusta kotiin on tyttö aika nuhrusessa kunnossa. Koulun leikkikenttä on vielä monsuunin jälkeen jokseenkin mutainen. Joanna onkin ottanut tavakseen kävellä suoraan käsien pesulle ja vaatekaapille ja vaihtaan vaatteensa. Nälkä on kova kun palaa koulusta ja uni maittaa jo varhain illalla. Kyllä se oppiminen pientä tyttöä väsyttää.

Tällä viikolla Joanna tuli kotiin mukanaan kuvaamataidon tunnilla tekemiään harjoituksia. Ja viikko sitten kylillä ollessamme Julianne soitti meille innoissaan kertomaan, että Joanna osaa kirjoittaa jo oman nimensä. Siitä kuva alla. Joanna myös itse oma aloitteisesti harjoittelee aakkosia ja numeroita. Mitään erityisiä kirjoja heillä ei ole koulusta, mutta kirjakaupasta olemme ostaneet hyviä piirrustuslehtiöitä joissa on numeroyhdistämistehtäviä joista syntyy kuva. Olemme päättäneet että emme ota Joannan koulunkäynnistä mitään stressiä ja pyrimme, että koulunkäynti on hauskaa ja oppiminen tapahtuu leikin varjolla. Näyttää siltä, että tyttö oppii uusia asioita vauhdilla ihan päivittäin.

Monta pilkkua?

Joanna osaa kirjoittaa oman nimensä! :)

Kylävierailuja

Ihan nyt ensiksikin erityiskiitokset mummulle, joka jäi huolehtimaan lapsista sillä aikaa kun me Jukan kanssa pääsimme yhdessä käymään hankekylissä! Mukana menossa oli myös aluepäällikkömme. Minä pääsin ihka ensimmäistä kertaa kylille katsomaan kuinka meidän työ siellä etenee ja tais se olla aluepäälliköllemmekin ensimmäinen kerta tällä alueella. Tietysti sitä saa ihan erilaisen tatsin työhön kun siellä käy. Mutta täytyy sanoa, että hyvin meidän paikalliset sosiaalityöntekijät ja vapaaehtoiset ovat työnsä kylillä hoitaneet.

Kävimme viidessä eri kylässä, parissa toimistossa ja autossa tuli istuttua useampi tunti, koska matkat ovat niin pitkiä. Väliin mahtuu myös yksi lentomatkakin. Pylly puutuneena ja kiitollisina onnistuneesta reissusta palasimme takaisin kotiin Mumbaihin.

Usein matkanteko hidastui lehmä- tai kililauman takia.

Alhaalla muutama kuva reissusta.

Kangar kylässä kummilapset kokoontuvat puunalla.

CHE-vapaaehtoisia.

Tällainen kukkaköynös pujotettiin kaulaan joka kylässä. Edessämme kyläkomitea.

Kylän vapaaehtoisia työntekijöitä.

Tämä on sitä parasta. Viettää aikaa kyläläisten kanssa.

Jälleen kukkariipukset ja kookokset Kangar kylässä.

Bhokar kylän kyläläisiä.

Vierailut venyivät yleensä ilta myöhään.

Tässä vielä terveiset Toijalaan. Tulihan se hymykin sieltä!

Yksi ravintoloista, jossa söimme parikin kertaa.

Lilli
ps. Jolle terveiset lähti he kyllä tietävät itse keitä tarkoitan!

Vauva uutisia

Suomilomamme aikana yksi marsuista kuoli, jonka tilalle ostimme kaksi uutta pientä vauva marsua. Nyt tytöillä on molemmilla omat pikkuhoidokit. Toinen vanhoista marsuista on piristynyt huomattavasti saatuaan seuraa. Ja ruoka maittaa kaikille kolmelle. Toivottavasti meille myytiin kaksi naarasta, ettei niitä marsuja ala kohta tulemaan lisää. ;)

Ruskea on Joannan marsu.

Vaalea on Juliannen marsu.

Kadut tulvii

Eilen paistoi aurinko ja sinistä taivastakin jopa näkyi, mutta aamuyöstä kuitenkin kuulin, kun vettä satoi oikein kunnolla. Monsuuniaika on vieläkin. Vietiin lapsia aamulla tavalliseen tapaan kouluun. Kuitenkin puolessa välissä matkaa autot ruuhkautuivat ja tien vasemmassa reunassa virtasi vesi kuin joki. Samoin toisellakin puolella teitä. Maastoautolla onneksi matka taittui hyvin, vesi oli paikka paikoin noussut polveenkin asti. Aamuisin kahdenkymmenen minuutin matkaan meillä meni tänään 45 minuuttia. Eipä ole kovin montaa tällaista tapausta tullut vastaan näinä vuosina. Opettajat olivat hyvin ymmärtäväisiä, emmehän muuten yleensä tällälailla myöhästele.

Ruuhkan hellittämisen ajaksi, kävimme kuntosalilla ja uimassa Raijan kanssa. Paluu liikenne sujui jouheesti eikä vettä näkynyt enää missään. Tulva oli kuitenkin tehnyt sen verran ison jonon, että toiseen suuntaan oli vieläkin ruuhkaa.

Kylävierailu ja Om Puri tunnelmia

Vierailun lomassa saimme Ollin ja Danielin sekä Samrajin kanssa käydä poikkeamassa Babu Kutin eli Mahatma Gandhi kotipaikalla sekä museossa. Hän oli päähenkilö intian itsenäisyysprosessissa. Oli hienoa saada nähdä missä hän on elänyt ja minkälaiset ovat olleet olosuhteet. Paikka oli rauhallinen ja voisko sanoa jopa viihtyisä. Seuraavassa muutama kuva reissulta.

Kuvassa vasemmalta, Olli, Om Purin vaimo, Daniel, Om Puri ja Jukka

Yllätykseksi saimme tavata museossa vieraillessa Om Purin, joka on yksi Intian kuuluisimmista Holliwood/Bollywood näyttelijöistä. Hän on kuuluisa mm. The ghost and the darkness, City of joy, East is east and Gandhi Hollywood elokuvista. Hän oli erittäin lämminhenkinen tyyppi ja saimmekin rupatella hetkisen ennen hänen siirtyessä Ambasedoriin millä hän kurvaili pois museolta.

Jukka "pyhällä" paikalla ;-)

 Taustalla näkyvä aidattu alue on paikka missä Gandhi opetti ihmisiä ja piti muutenkin luentojaan.

 Jotta totuus ei unohtuisi, ennen kaikkea museo vierailuja yms. saimme vierailla Yavatmalin kyläalueilla. Oli hienoa huomata jälleen, että työ menee eteenpäin. Olli oli käynyt alueella muutama vuosi sitten ja hänkin oli vakuuttunut työn saavutuksista. Olosuhteet olivat karut matkan varrella ja "varpusia" lensi sen mukaisesti. No, ruoka oli hyvää ja seura erinomaista! Kiitokset Ollille ja Danielille!!

Kuvassa maukasta ruokaa tarjottimella ja taustalla avoin keittiö, mikä ei kyllä täyttäisi mitään hygieniatarkastuksia suomen mittapuulla. Ruoka tehdään avotulella ja kaasulla. Tämän ravintolan porukka on tullut jo tutuiksi ja onkin mukava tavata heitä silloin tällöin. Hyvä ruoka parempi mieli!

Vanhempain Infotilaisuus

Vanhemmille pidettiin koulun infotilaisuus illalla tiistaina. Käytiin koulun järjestyssäännöt läpi ja painotettiin aamupalan, lounaan ja liikuntavarusteiden tärkeydestä yms. Läpi käytiin vielä opetussuunnitelmaa. Tämä oli meille kaikki kertausta, mutta halusimme silti olla mukana tilaisuudessa ja tavata muita vanhempia. Joanna on aika alkuvaiheessa opiskelussa. Lyhyen keskustelun perusteella Joannalla on lähtenyt koulu käyntiin ihan hyvin. Joanna opettelee nyt numeroiden tunnistamista sekä kirjaimia.

Vieraita Suomesta

Viime maanantaina aamuna saapui Fidan pääkonttorilta Helsingistä pari heppua tänne Mumbaihin. Sen jälkeen vois sanoa, että Jukkaa ei ole paljon kotona näkynytkään. Heti maanantaina iltapäivällä he lähtivät Yavatmaliin kahdeksi yöksi (Yavatmalin reissusta Jukka saa itse kertoa seuraavaksi miten siellä heillä meni. Olivat käymässä Gandhin museossa ja siellä näkivät yhden tunnetun Bollywood staran joka on itseasiassa myös Hollywood stara) monitoroimaan hanketta ja sieltä kun palasivat ovat he palaveeraanneet yhdessä meidän hanketyöntekijöiden kanssa, vuosi sitten aloitetun hankehenkilöstön kanssa sekä perjantaina aluepäällikkömme lyöttäytyessä vielä mukaan palaveerasivat slummihankkeen työntekijöiden kanssa. Tiukkojahan nuo keskustelut on. Illalla miehet ovat halunneet käydä tuliasostoksilla.

Lauantaina ehdimme vielä käydä klubilla. Emme tosin ole enään klubin jäseniä, koska siellä saa olla jäsen ainoastaan neljä vuotta ja meillä on nyt viides vuosi menossa. En tiedä mikä järki tuossa on? Eivät ymmärrä kyllä bisneksestä yhtään mitään. Kuulemma tauonkaan jälkeen ei ole mahdollista saada takaisin jäsenyyttä. Vanhoja ystäviämme olemme pyytäneet kirjaamaan sisään ja tietysti nyt uusien kontaktien luominen on tärkeää. Klubilla, kun käyvät kaikki Juliannen ja Joannan koulukaverit.

Me olemme Estherin kanssa miettineet Sri Lankalla oppimiamme asioita, kuinka oppimaamme voitaisiin opettaa eteenpäin kylille sosiaalityöntekijöille sekä kouluttajille, jotta he voivat opettaa lapsia sitten näissä kummilapsi tapaamississa. Pikku hiljaa olemme laittaneet aiheita paperille ja alkaneet kokoamaan asioita yhteen ja miettimään kuinka heille opettaisi asioita. Saimme muistitikut ja cd:t kaikista käymistämme luennoista. Pikkuhiljaa, pikku hiljaa! Niin ja ei pidä unohtaa matkaraportin kirjoittamista. joka matkasta täytyy erikseen kirjoittaa matkaraportti, joka lähetetään aluepäällikölle.

Mitä mieltä:

Oletteko huomanneet, että olen laittanut uuden toiminnon postauksen alareunaan? Voitte laittaa vain ruksin siitä mitä mieltä olet postauksesta. Kommentteja tulee teiltä vähän, mut jos vaikka rasti ruutuun olisi nopeampaa ja vaivattomampaa. Kiitos kuitenkin heille, jotka jatkossakin jaksaa muistaa kommentilla!

Coffee morning

Perjantaina oli ekaluokkalaisten äideille tarkoitettu info-ja muihin äiteihin tutustumistilaisuus "coffee morning". Tämä järjestettiin yhden ekaluokalla olevan lapsen perheen kotona, heti lasten koulun viennin jälkeen. Tällä kertaa tilaisuus oli yhden japanilaisen perheen luona ihan lähellä koulua.

Koulun pihalla tämä äiti tuli keskiviikkona varmistamaan minulta tulenko heille tähän tilaisuuteen. Toivoin minun tulevan tutustumaan muihin äiteihin, koska on tullut paljon uusia äitejä ja voin varmasti auttaa heitä ja jos tulee jotain kysymyksiä. Lupasin tulla! Kysyin samalla voinko ottaa anoppini mukaan."Tottakai!" hän sanoi.

Soitimme ovikelloa ja oven avaa japanilainen isä ja tervehdimme häntä. Raija alkaa juttelemaan japania isännälle, koska ei osaa englantia ja olisitte nähneet hänen ilmeensä! Ei ollut uskoa korviaan. Tulikin moneen kertaan kysymään missä oikein oli oppinut japaninkielen.

Aamu kului jutellessa ja tutustuessa vapaasti, teetä ja pikku purtavaa syöden. Äitejä oli Austariasta, Englannista, Malesiasta, Norjasta ja Intialaisiakin. Lopuksi vielä istuuduimme rinkiin ja esiteltiin toisemme vielä kerran. Mukavaa oli! Me tunsimme Raijan kanssa vähän niin kuin hengen heimolaisuutta japanilaisten kanssa. Ovat kyllä niin mukavia!

Kaorin kotona Coffee morning

Kummilapsikoulutus

Viime maanantaina lähdimme Jukan kanssa yhdessä Sri Lankalle viikon kestävään kummilapsikoulutukseen. Raija-Mummu-anoppi oli tullut Mumbaihin auttamaan lasten koulun aloituksessa. Ennen lähtöä, olin opettanut ja käynyt läpi Raijan kanssa miten viedä lapset kouluun ja hakea sekä muita käytännön toimia. Vaikea ja haikea oli jättää lapsia tänne ensimmäistä kertaa keskenään mummun kanssa itse ollessamme toisessa maassa. Rakastan heitä niiiin kovin paljon. Hyvin kuitenkin kaikki meni eikä ollut Lankalla aikaa kauheesti murehtimiseen. Mummun viestit pitkin päivää pitivät meidät hyvin ajantasalla. Päivän luennot olivat hyvin tiiviitä ja mielenkiintoisia. Puoli kuuteen asti oli luentoja ja parina päivänä myös yhdeksään asti. Päästiin kuitenkin käymään kolleekoidemme kotona sekä shoppailemassa.

Luennolla.

David Goodwin.

Yhteiskuva kulttuuri-illan jälkeen.

Kulttuuri-ilta. Päivi jakaa salmiakkia.

Näkymä hotelli huoneen ikkunasta.

Mikä idea oli rakentaa junarata beachille!?

Esther oli mukana ja oli ekaa kertaa koneessa.

Koulun aloitus

"Ekaluokkalainen kävelee kuin nainen!" Tällaisia rallatuksia ei täällä kuulunut. Joanna aloitti tänään ekanluokan pienellä jännityksellä. Penkissä Joanna piiloutuu lippiksensä taakse ja odottaa kuka hänen kanssaan tulee samalle luokalle. Ykkösluokkia on kolme. Yksi saksalainen luokka ja kaksi englanninkielistä. Joannan luokalla on 11 oppilasta. Vanha tuttu tyttö, Saki on Joannan kanssa samalla luokalla.

Saksalaiseen perinteeseen kuuluu ensimmäisenä koulupäivänä antaa lapsille kartonki tötterö, jonka sisällä on kaikkea kivaa mitä koulu vuoden aikana tulee tarvitsemaan ja vähän karkkejakin. Koulussa on perinne, että ekaluokkalaisten vanhemmat lukuvuoden lopussa tekevät seuraaville uusille ekaluokkalaisille kartonki töttöröt. Niin myös meille oltiin tehty sellainen, jonka saimme koululta mukaan edellisenä päivänä, kun Julianne aloitti koulun yläasteella. Kotona sitten lisäsimme sinne vähän pikku koulutarvikkeita ja muuta mukavaa.

Äiti ja ekaluokkalainen koulun portilla.

Lippis oli tarpeen kun vähän jännitti ;-)

Tässä Joannan koko luokka komeudessaan.

Ja pääsihän sitä iskä ja äitikin kuvaan.

Luokassa uudet ekaluokkalaiset pääsivät avaamaan töttöröitään.

Juliannen opettaja on oikein mukava ja superaktiivinen. Koulupäivät ovat aluksi hyvin rentoja ja leikkiaikaakin jää opiskelun lomaan. Koulussa on myös kerran päivässä lukuhetki jolloin opettaja lukee koululaisille ja siellä voi vaikka torkahtaa hetkeksi ;-)
Koulun päätteeksi Joanna oli reipas ja iloinen. "Äiti, mä sain uusia kaverita!"

Paluu kotiin Mumbaihin

No niin, nyt on vierähtänyt suomilomamme ja olemme huomenna lentämässä takaisin Intiaan. Loma tuli tarpeeseen ja saamme nyt levänneinä mennä takaisin, kohti uusia haasteita. 

Askareet joita olimme suunnitelleet tehdä on suunnilleen tehty, ystävät joita olimme suunnitelleet nähdä on nähty, ostokset joita olimme suunnitelleet ovat ostettu ja tarkoitus levätä on toteutunut. Nyt on hinku jo omaan kotiin. Voiko tätä muuten sanoa kuin onnistuneeksi lomaksi. Elämä on ihanaa!! Alhaalla vielä 

kuvia kesän ikimuistoisista touhuistamme. :)

Julianne Toijalan seurakunnan leirillä.

Hans ja Nok kävi meillä Suomessa.

Joannan 5-vuotis synttärit.

Rakasta juhlaväkeä.

Pappa siellä ja mamma toi kauniin kimpun.

Rakas veljeni ja siilikin tuli pihalle lasten iloksi.

Kotkan karhulassa enon luona merenrannalla uimassa.

Tytöille syntyi uusi ihana pikkuserkku.

Omenat olivat vielä vähän kirpeitä.

Puiden kaatoa.

Keke pyydettiin avuksi.

Piipun korjausta Esan ja Hannan avustuksella.

Vai lieneekö Hanna vain kiivennyt valokuvausta varten tuonne telineille. ;)

Lopuksi vielä Juliannen paras kaveri Lea perheineen tuli vielä meillä käymään. Lea muutti jenkkeihin ja Juliannella tulee eniten häntä ikävä Mumbaissa. Toivotaan, että tyttö löytää uusia ystäviä siirryttyään yläasteelle.

Junan odottelua...

...juna oli 45 minuuttia myöhässä.

Paljon jäi ystäviä näkemättäkin ja monet iloiset tamaamiset kuvaamatta, mutta kiitokset vielä kaikille rakkaille ystäville ja sukulaisille, kun teitte meidän lomasta ikimuistoisen. Niin ja monia teistähän odotammekin vieraiksemme Intiaan...