Naistenpäivä

Naistenpäivän kunniaksi me naiset käytiin kampaajalla. No, osittain oli meillä muukin syy. Juliannella on huomenna koulun valokuvaus eikä hiuksissa ole oikein mitään mallia, koska mä olen niitä leikellyt ja on aikas paksutkin. Ilma kun alkaa vain lämpeneen niin on hyvä vähän ohentaa. Joannalla taas on hiukset kasvanut eikä leikattu ole kertaakaan, joten piti napsasta kuivat hiukset pois niin on helpompi kammata. Minä vain olin kampaajalla, mutta mitään ei leikattu. Leikkaan vasta Suomessa lempi kampaajallani. Asifin omistaja oli paikalla ja sain ilmaiseksi kampaamon alennuskortin. Joka kerta kun käyn saan 20% alennuksen. Leikkaus on yleensä 20€ ja saan siitä nyt vielä alennuksen.

Tytöt näyttivän nauttivan kampaamotuolissa istumisesta.

Sitten lopuksi Joannan toivomuksesta palasimme kotiin riksalla tukka hulmuten.

Jukka täytti vuosia

Meidän harjoittelijat olivat järjestäneet Jukalle yllätyksen tänä aamuna, kun saavuimme toimistolle. Paljon onnea laulu raikui kitaran säestyksellä, kun avasimme oven. Toimisto oli koristeltu ilmapalloin ja kynttilät paloivat. Totaalisesti osasivat kyllä yllättää!

Lahjaksi Jukka sai oman näköisensä kookoksen!  Jolla oli silmalasit niin kuin Jukalla ja tietysti hattu. :) Hauska!

Harjoittelijat olivat ostaneet vaniljakakun ja päällystäneet sen nutellalla. Oikein hyvää oli!
Lopuksi leikimme vielä tuolileikkiä. Meitä ei tarvinnut paljon houkutella, mutta muita ujostutti, mutta loppu peleissä hauskaa oli.

Vieraita...

...Tai ei Pasia voi vieraaksi kutsua. Pasi tuli Sri lankalta pitämään johtajuuskoulutusta tänne Mumbaihin ja viettää aikaa täällä meillä pari viikkoa. Mukavaa vaihtelua tähän meidän arkeen!

Tuparit

Intialaiset ystävämme kutsuivat itse itsensä meille tupareihin ja tosi pienellä varoitusajalla. Toivat raa´an kanan mukanaan ja grillasivat sen meidän uunissa. Tietävät jo, ettei meille voi kovin myöhään tulla, joten illallinen syötiin ihan inhimilliseen aikaan. Rahul on kyllä taitava kokki ja jälleen ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi sekä seura oli mieleistä.

Uusi häkki marsuille

Käytiin ostamassa marsuille uusi häkki, jossa on myös yläkerta. Eivät kyllä osaa sinne vielä kiivetä, mutta eipäs aliarvioida heitä nyt. Kyllä ne sinne vielä osaavat kivuta!

Luulempa, että häkki maksaa itsensä pian takaisin, koska ei tarvitse käyttää kallista purua kuin ainoastaan marsujen "vessassa". Häkki on marsuille tarkoitettu ja pohja on muovinen ja reijällinen, joka ei ole haitaksi marsujen jaloille. Epäilin kyllä aluksi, mutta näyttävät olevan onnellisia siellä. Marsujen uloste tippuu reijistä pohjaan, jossa on sanomalehteä ja  pohja on helppo vetää ulos ja vaihtaa paperi. Vanha häkki oli painava ja purua oli lattialallakin joka paikassa. Uudessa häkissä on jopa renkaat ja sitä voi kevyesti liikuttaa vaikka olohuoneeseen! :)

Ottivat eläinliikkeeseen vanhan häkin myyntiin ja olivat myös kiinnostuneita meidän riippukeinusta ja marsujen "vessasta", joista kerroin heille. Pyysivät lähettämään kuvat. Kait ne alkaa niitä kopioimaan täällä Intiassa? En yhtään ihmettelisi.

Muutossa edistysaskelia.

Sauna on purettu ja vanha asunto miltei tyhjä. Sohva, keittiönpöytä ja muut tavarat kannettu ylös. Kiittää voi aluepäällikköämme kantoavusta, joka on täällä työmatkalla. Ainoastaan pyykinpesukone ja verhot on vielä alhaalla, mutta ennen kuin sen koneen saa paikoilleen on tehtävä kaikenmaailman asennuksia ennen sitä. Siihen tarvitaan omaa ihanaa "tee se itse miestäni"!

Kaiken meidän huonekalujen alta paljastui hirvittäviä pöly- ja likakasa. Että seuraava vuokralainen, kun tulee katsomaan asuntoa ajattelee varmaan "kuka sittisonta perhe täällä on oikein asunut?" Niin kuin mekin ajattelimme kun muutettiin sinne. Miten sitä pölyä kertyykin ihan ihmeellisiiin paikkoihin? Siivoomme kyllä jälkemme ennen kuin luovutamme avaimet maaliskuun ensimmäinen päivä.

Ruokatauko uuden asunnon partsilla.

Jottei ihan työnteoksi ja muuttoasioiksi menisi, pojat ovat käyneet rentoutumassa ajelemalla vähän bulleteilla.


Olo on epätodellinen. Kaksi yötä uudessa asunnossa takana. Sänky on hyvä ja patja puhdas ja yhtä pehmeä (lue kova) kuin edellisessä asunnossa. Sänky on 10 senttiä leveämpi niin mahtuu yöllä paremmin yksi pikkunen viereen kömpijäkin ja vähän isompikin. Suihkussa viihtyisi vaikka vähän pidempäänkin, kun lämminvesi ei lopu heti viiden minuutin suihkuttelun jälkeen ja suuttimistakin tulee joka reijästä ettei tarvitse "ottaa kiinni vesipisaroita". Keittiössä tekisi mieli laulaa hallelujaa ja pistää tanssiksi. Vaikka meitä on siellä neljäkin kerrallansa niin ei ole ahdasta yhtään. Meidän elämänlaatu on parantunut roimasti. Huomaan jo nyt, että nenäni on auennut ja pystyn hengittämään paremmin, eikä mikään ihme kun käytävän kaapistot olivat koko ajan märät ja homeen peitossa.

Vanhan asunnon olohuoneesta katselimme naapuritalon seinää ja makuuhuoneen parvekkeen alla oli autokorjaamo romuineen.
Nyt olohuoneesta on alla oleva maisema... Avaraa on!

Olkkarin ikkunan maisemat.

 ...ja makuuhuoneen ikkunasta seuraava kuva...

Makuuhuoneen ikkunan maisemat.

No alkohan sitä tapahtuun

Saatiin avaimet viikonloppuna niin kuin vähän uumoiltiinkin. Soitettiin heti sähkömies hommiin ja putkimies paikalle. Lisää pistokkeita ja pikku vikoja vain! Nyt sitä ollaan kannettu kädet vääränä laatikoita yläkertaan. Naapurit ihmettelivät miksei me pyydetä joutilaana olevia kuskeja auttamaan ja kantamaan laatikoitamme ylös. Ei laatikoissa mikään ongelma ollut, mutta kaikki umpipuuta olevat huonekalut. Niihin pyysimme yhden naapurin kuskin apuun. Tosin kaikkia huonekaluja emme vielä vieneet yläkertaan, koska Jukka lähti kylille kolmeksi päiväksi. Hommat vähän seisahtuu hetkeksi ja jatkuu, kun Jukka tulee kotiin tiistai iltana. Toki minä sillä välin hinkkaan isommat liat keittiön kaapeista pois, pesen mattoja, ja pakkaan loput tavarat. Apua minulla onneksi on. Ainakin pikku apulaisia. Juliannella on lomaa keskiviikkoon saakka.

Putkimies korjaa Juliannen vessaa.

Sähkömies

Sähkömiehen apumies

Lepposasti riippukeinussa

Ostin Thaimaan reissulta viime kerralla marsuille riippukeinun. Ensin vähättelin, ettei ne sen päälle mitään ymmärtäisi, mutta halvalla kun sai niin kokeillaan. Julianne joskus laittoikin marsuja sinne väkisin, mutta yhtenä päivänä toinen niistä oli mennyt sinne ihan itsekseen ja makoili siellä tyytyväisenä. Tosi söpöä! Voih! Tulkaa katsomaan, huusin! Nyt tämä toinen "viisaampi" marsu makoilee riippukeinussa aikas usein. Eikä tule pois vaikka vähän kutsuisikin. Tais ne ymmärtää sittenkin!

Pakkaamista

Nyt on alkanut kovat pakkaamiset. Vedetään viimeisiä tavaroita laatikoihin ennen kuin näillänäkymin viikonloppuna saadaan avaimet. Alkaa koti jo kaikumaan. Saatiin hommattua laatikoita marketilta Intialaisen ystävämme suotuisalla avustuksella. Meillä oli myös muutamia Suomesta tulleita pahvilaatikoita tallessa. Silppurista olemme laittaneet läpi papereita mitä emme enää tarvitse ja paperi roskaa onkin tullut useampi säkillinen. Tarpeettomat käyttökelpoiset tavarat olemme antaneet apulaisillemme, mitään ei tarvitse heitää roskiin sillä kaikki kelpaa heille. Heillä kun on samanikäisiä lapsia niin lelut ja vaatteetkin tekevät kauppansa.

Urheilupäivä

Edellisenä päivänä ennen leirikouluun lähtöä oli urheilupäivä. Päivä oli jokseenkin samanlainen kuin edelliset vuodetkin. Julianne pärjäsi todella hyvin ja sijoittuikin kaikissa lajeissa joihin osallistui ensimmäiseksi.

Valmiit, paikoillanne ...

...ja hep!!

400m otti koville vaikka voitto tulikin.

Julianne oli kova kannustamaan omia joukkue tovereita.

Joukkue pelejä.

Julianne leirikoulussa

Julianne lähti tämän viikon tiistaina leirikouluun. Olemme saaneet koululta säännöllisesti viestiä miten leiri on sujunut ja mitä siellä on tapahtunut. Tosi hyvä, että he pitävät huolehtivat äidit ajan tasalla. Tähän mennessä he ovat käyneet tutustumassa paikallisiin kyliin ja ovat päässeet härkävankkureiden kyytiin sekä harrastaneet erilaisia köysiaktiviteetteja leiripaikalla. Tänään saimme viestin oikein kuvan kera. Viimisen yön kuudesluokkalaiset viettävät teltassa. Julianne odottaakin sitä innolla, sillä ostimme hänelle makuupussin ennen leirin alkua.

Bryan Adamsin konsertissa

Lauantaina olimme Bryan Adamsin konsertissa tässä meidän lähellä. Ihmisiä oli joidenkin tilastojen mukaan 27 000 vaikka konserttia ei oltu kovinkaan hyvin mainostettu.

Konsertiin myytiin neljän tyyppisiä lippuja riipuen siitä kuinka lähelle lavaa halusit. Meidän liput oikeittivat takarivin paikoille, josta juuri ja juuri näimme lavalle. Mutta onneksi alueelle oli asennettu isot näytöt, joista oli mukava seurata mitä lavalla tapahtui. Paikat olivat mukavan väljät ja miksauskin oli erinomainen, emmekä himoinneetkaan eturivin tunnokseen.

Konsertti kesti kaksi tuntia ja oli järjestetty aidatulle ulkokentälle (perunapellolle), joka oli peitetty vihreällä muovikankaalla. Yleisön seassa kierteli samosan, limpparin, sipsin ja veden myyjiä. Kahden ja puolen tunnin seisoskelu tuntui pohkeissa siinä epätasaisella alustalla. Sisääntullessa tiukkojen turvatarkastusten toimivuus ehkä hivenen kyseenalaista, sillä aitojen alta vyöryi sisään porukkaa näistä huippu turvatarkastuksista huolimatta.

Bryan Adams on ennenkin ollut Mumbaissa ja tämä olikin hänen viides kertansa täällä. Yllätykseksemme yleisö oli erittäin aktiivisesti mukana biiseissä laulaen ja muutenkin osallistuen shouw:n. Maa tärisi kun ihmiset hurrasivat ja huusivat yhteen äänen. Fiilis oli mahtava!

Asunto asiaa...

Piti ihan käydä katsomassa blogia hiukan taaksepäin mitä olen viimeksi kirjoitellut meidän kämppä asiasta tänne, kun tässä ollaan vekslattu ees sun taas.

Elikkä asunto, josta olimme tehneet suullisen tarjouksen meni sivusuun. Ja olimme päättäneet jäädä nykyiseen asuntoon, sillä asunnon haku oli todella tuskaista. Taisi tulla käytyä liki 60 eri asuntoa tutkailemassa eli jätimme tästä nykyisestä asunnosta tarjouksen vaikka kipeetä tekikin, sillä katto vuotaa ja paikat repsottaa ja edessä olisi ollut suurehko remontti. Tämä kuitenkin tuntui helpotukselta, että emme muuttaneetkaan uusiin ympyröihin.

Mutta jotta kaikki ei olisi niin selkeää ja yksinkertaista soi ovikello eräänä lauantaiaamuna. Ovella oli työntekijämme Anil, joka on ollut mukana asunnon haussa. Hän tuli ilmoittamaan, että yläkerran isommasta asunnosta ollaan muuttamassa pois ja kehoitti meitä kysymään asuntoa. Jukka ei ollut kovin innostunut asiasta (oli vissiin jotensakin kyllästynyt koko asunto rulianssiin), mutta kaikesta huolimatta päätimme lähteä jututtamaan vanhoja asukkaita. Saimme omistajien puhelinnumeron ja pyysimme paikallista ystäväämme soittamaan sinne ja kysymään onko asunto vielä vapaana ja jättäämään tarjouksen, ettei meiltä ulkomaalaisilta kiskota liikaa.

Hetken kuluttua ystävämme soittaa ja kertoo, että asunto oli vapaa, mutta ei ole enää, sillä meidän tarjouksemme on hyväksytty. Uskomatonta! Me muutetaan vain kerros ylemmäksi!

Nyt asuntoa maalataan ja remontoidaan. Ja me pakataan. Ensiviikolla maalaustyöt on valmiit ja voimme aloittaa sähkötyöt plus siivoustyöt. Onkin taas siivoomista intialaisten jälkeen. Maaliskuun alussa muutetaan sitten ihan täysin.

Pojat seisoo meijän sängyn päälllä.

Noi kalterit lähtee niin tosta ikkunasta, ninnunnannun...

;) Mitä, hä, ni, niiiiiin
Terveisin,
Lilli ja Jukka

DSB-koulu 50-vuotta

Lauantaina juhlimme muiden mukana Four Season hotellissa. Juliannen koulu täytti 50-vuotta.Vanhemmat, opettajat ja mukaan lukien vanhatkin rehtorit ja opettajat oltiin kutsuttu mukaan juhlimaan. Ohjelmassa oli puheita, kukituksia, lasten tanssiesitys, minkä he esittivät jo koululla joulujuhlassa ja tietysti synttärijuhlissa leikattiin myös kakku.

Juhlavieraita.

TV- näytöltä näki paremmin mitä eessä tapahtui.

Vasemmalla Japanilainen Wako ja Oikealla Korealainen Moon.

Minä löysin itseni juttelemasta Japanilaisten seurasta. Jotenkin vain jutut mätsää ja heidän kanssaa synkkaa tosi mukavasti. Ja tulihan siinä juteltua ruuasta, muumeista, marimekosta ja Japanilaisesta musiikista. Ihania sydämellisiä ihmisiä! Harmi vain, että juuri kuin olet tutustunut johonkin niin sitten hän muuttaa pois. Niin kuin tämä Wakokin.

Hotellin aula lippuineen.

Aulassa oli liput jotka osoittivat kuinka monta eri kansalaisuutta on Juliannen koulussa. Rehtori puheessaan käytti esimerkkinä Juliannen luokkaa, jossa on vain 8 oppilasta ja 7 eri kansalaisuutta. Kaikki puhuu seitsemää erikieltä. Mikä kielten sekamelska. Luokkalaiset ovatkin hyvin yhteen hiileen puhaltavia, ja kuin sisaruksia keskenään.

Karnevaalit

28.päivä tammikuuta oli jälleen Juliannen koulussa jokavuotiset karnevaalit. Siellä oli monesta maasta tai maan osasta myyntipöydät, missä myytiin kunkin maan paikallisia herkkuja. Meidän kanssa yhdessä oli Tanska ja Norja. Meillä oli myynnissä muffinseja, sämpylöitä, mansikkamaitoa, paikan päällä vohveliraudalla paistettuja vohveleita hillon kera ja kahvia. Jälleen saimme kokoon hyvän summan rahaa, joka menee paikallisen poikakodin tukemiseen. Samaisan poikakodin pojat olivat mukana karnevaaleissa ja he esittivät siellä tanssiesityksen, joka oli yhdistettyä bollywood tanssia ja kansainvälistä musiikkia. Koreografiikan oli opettanut pojille vapaaehtoisesti yksi Juliannen koulun opettajista. Oli kyllä ihan mahtava esitys! Poikia on kuvassa, jossa syövät vesimelonia, he kilpailevat kuka syö eniten yhdessä minuutissa.

Lea ja Julianne

opettajaa ei ollut tunnistaa

Joanna pääsi mukaan tutustumaan tulevaan kouluunsa.

Jukka Japanilaisten pöydän luona, sushia ostamassa.

Koulun opettajia. Vähän on höhlää porukkaa! Hih, ;)

Meidän myyntipöytä.

Poikakodin pojat kilpailemassa.

Kuudesluokkalaiset esiintymässä lavalla laulaen ja tanssien.